AURANMAA. Susihavainnot lähellä asutusta puhuttavat jälleen Auranmaalla. Tammikuussa havaintoja on tehty muun muassa Auran Karviaistentien, Mustanojan koulun ja Jalkalantien Ysitien puoleisen pään välisellä alueella.
Herää kysymys, laajentavatko sudet reviiriään, vai onko Auraan kenties muodostumassa jopa uusi lauma. Tähän asti otsikkoihin ovat nousseet pääasiassa Oripäässä ja selvästi Pöytyän puolella jolkottavat sudet.
Luonnonvarakeskuksen tutkimusmestari Antti Härkälä suhtautuu ajatukseen uudesta laumasta varauksella. Hän huomauttaa, että esimerkiksi Oripää–Pöytyä-lauman susille ei ole kummoinenkaan matka poiketa Auraan.
–Suhtaudun vähän varovasti siihen, että Aurassa olisi jotain uusia erillisiä susia, Härkälä sanoo.
Härkälän mukaan suden liikkumista on hyvin hankala ennakoida, mikä on omiaan luomaan pelkoa ihmisissä. Pöytyä–Oripään lauma on ihmisasutukseen tottunut ja sen keskellä kasvanut, eikä tiedä muusta. Kun susi elää asutuksen keskellä, yllättäviä päivähavaintojakin tulee.
–Löytyyköhän esimerkiksi Pöytyä–Oripään alueelta paikka, jossa ne eivät kuulisi ihmisten ääniä, autoja, traktoreita tai muuta, Härkälä miettii.
Susilaumat eivät kuulu asuttujen alueiden sekaan.
Suden esiintyminen ihmiselle on jo riski
Riista- ja kalatalouden eläkeellä oleva tutkija Erik S. Nyholm on seurannut susien eälmää vuosikymmeniä. Hän lausuu I-S:ssa, että ”susi on ihmiselle vaarallinen. Se on saanut geeniperimänä sellaiset lahjat joita ei monilla eläimillä ole.”
Nyholmin mielestä ihmisen pitäisi olla äärimmäisen varovainen tavatessaan suden. Susi voi hyökätä ihmisen kimpuun vaikka näyttää vain rauhallisesti tarkkailevan ja kiertää ihmisen kaukaa. Nyholm sanoo: ”Se on täysin mahdollista, sillä susi on susi. Toisinaan tapahtuu niin, ettei susi kaihdakaan ihmistä, vaan tappaa. Ihminen kuuluu suden ruokalistalle.” Nyholmin mielestä Suomen susikanta pitäisi pitää pienenä, jotta susia ei liikkuisi niin paljon asuinalueilla.
On totta, että jo varsin pieni susimäärä luontaisen reviirikäyttäytymisen takia, sekä pelkän ravinnontarpeensa takia tarvitsee varsin laajat metsäiset korpialueet käyttöönsä. Susien lisääntyessä laumoista erkanee yksinäisiä susia ja susipareja jotka muodostavat omia laumojaan. Ne joutuvat etsimään omat, aivan uudet reviirialueensa. Metsäistä ravintorikasta korpea ei riitä kaikien reviirialueiksi vaan ne ulottavat reviirinsä osittain ihmisen asuinalueille ja ravinnon saalistuksen metsästyskoiriin, sekä koti-, ja lemmikkieläimiin. Tällä perusteella mielestäni Suomen susipolitiikassa Erik S. Nyholmin mielipidettä pitäisi kuunnella.
ps. Pihasudet kaatoon, ettei lapsesta tuu raatoo
Kommenttien lisääminen on estetty.