Foo Fighters on Yhdysvaltalainen rockyhtye, joka on rokannut aktiivisesti vuodesta 1995 lähtien. Heidän imagonsa ja äänensä perustuvat pitkälti heidän laulajansa, ex-Nirvana-rumpali Dave Grohlin ideoille. Kuitenkin kyseessä on iso stadionrockia soittava yhtye, joten muita jäseniä ei voi vähätellä: jokainen heistä hoitaa oman osa-alueensa hyvin. Taylor Hawkinsin massiivinen, mutta tekninen rummutus tukee yhtyeen mahtipontista äänimaailmaa ja muistuttaa Grohlin taustasta.
Sonic Highways on yhtyeen kahdeksas studioalbumi ja se on äänitetty kahdeksassa eri kaupungissa, yksi kappale per kaupunki. Tämä omaperäinen tyyli tehdä levyä kuuluu levyn äänimaailmassa jollakin tasolla ja ainakin luo levylle hienoa taustatarinaa. Levy sisältää vivahteita vanhasta tutusta Foo Fightersista, muun muassa siten, että soittimet levyllä kuulostavat samalta kuten edellisellä, Wasting Light -levyllä.
Kompit ovat tasaisen takovia, mutta massiivisia, kuten ennenkin. Tämä osoittautuu kuitenkin ongelmaksi, sillä herkemmissäkin kappaleissa on liian paatoksellinen poljenta.
Myös vanha yllätyselementti kappaleista löytyy.Herkkä kappale kääntyy yhtäkkiä suureksi rock-teokseksi, tai sitten se kasvaa päättömiin mittoihin. Tällainen elementti löytyy esimerkiksi kappaleesta ”I am river”. Kehuja täytyy kuitenkin antaa perinteitä kunnioittavasta tyylistä, joka muistuttaa ”vanhaa kunnon” rockmusiikkia.
Kaiken kaikkiaan levyltä löytyy möyheää särökitaraa, massiivisia rumpukomppeja, massiivista laulua sekä herkempää osastoa. Eli perinteistä Foo Fightersia. Heidän levyissään ei yleensäkään ole pelkkää ”herkkää” tai ”rajua”, vaan ne on yleensä yhdistetty mahtipontiseksi teokseksi. Toivoisin kuitenkin jatkossa kuulevani omaperäisempiä ja kokeilevampia ratkaisuja heidän levyillään. (T.P.)
* * *
Arvosteluasteikko:
* * * * * unohtumaton
* * * * hieno
* * * kannattaa kuunnella
* * kannattaa kuunnella, jos vaihtoehtona on täydellinen tylsistyminen
* ei kannata kuunnella, vaikka vaihtoehtona olisi täydellinen tylsistyminen.