Poika kiikkuu tikapuilla ketterästi kuin apina vilkaisten välillä alas.
-Tuu perässä, hän huutaa maassa seisovalle tytönruipelolle, joka pudistaa kiivaasti päätään.
-Enkä tule ja tule sinäkin alas! Kohta putoat ja jalat katkeaa!
-No en tipu, senkin jänishousu, poika nauraa ja nousee vielä pari puolaa ylemmäksi. Kohta hän on kerrostalon ensimmäisen ikkunan kohdalla.
-Ihan tosi, tyttö vielä yrittää mutta poika ei ole kuulevinaan, vaan keikkuu jo seuraavalla puolalla.
Tyttö muistaa yhtäkkiä mummolan valkoiset puutikkaat. Niistä on maali jo paikka paikoin hilseillyt pois, ja kerran hän sai tikun käteensä, mutta tikkaat ovat siitä huolimatta ihan hyvät. Hän on monesti istuskellut alimmaisella puolalla ja heilutellut jalkojaan. Mutta ei hän koskaan ole korkeammalle noussut, hän tiesi ettei katolle ole lapsilla mitään asiaa. Eikä hän myöskään ole koskaan kävellyt niiden alta, koska joku oli sanonut sen tietävän huonoa onnea, ja kukapa sellaista vapaaehtoisesti itselleen haluaisi. Tyttö havahtuu ajatuksistaan ja vilkaisee ylös.
-Kohta äitisi tulee ja joudut taas kotiarestiin, tyttö huutaa ja saa virnuilevan veijarin vakavoitumaan. –Ja sitten ei voida tehdä pihan hienointa hiekkalinnaa, tyttö vielä maanittelee ja poika lähtee laskeutumaan varovasti alas.
Ups! Pojan äiti tupsahtaa yhtäkkiä kulman takaa, katsahtaa tikkaille ja komentaa äänekkäästi poikansa alas. Poika tulee vikkelästi maahan, ja seuraa pää painuksissa äitiään kerrostalon rappukäytävään. Tyttö huokaa ja ajattelee, että siinä se hiekkalinnan rakentaminen sitten oli.
Hän ottaa seinän viereltä lapionsa ja tallustelee hiekkakasalle. Punainen lapio uppoaa helposti pehmeään hiekkaan. Hän lapioi korkean kasan, josta on helppo aloittaa linnan rakentaminen.
Touhutessaan hän vilkaisee kerrostalon ikkunoihin, ja huomaa pojan vilkuttavan kotinsa ikkunasta. Poika irvistelee ja pelleilee, ja saa tytön lopulta nauramaan. Hän irvistää pojalle takaisin ja poikakin purskahtaa nauruun. Tyttö lopettaa hiekan kuoputtamisen ja päättää jatkaa sitä yhdessä pojan kanssa, kunnes tämä pääsee taas pihalle.
Tyttö huitaisee hiekat vaatteistaan ja lähtee kotiinsa. Rappukäytävässä tyttö vielä miettii, että vaikka poika osaa olla tosi ärsyttävä, niin silti hän taitaa tykätä tästä. Aika paljonkin.
