Nojailen vierashuoneen oven pieleen, ja annan katseen kiertää pitkin sinisävyisiä seiniä ja sisustusta. Äh, kyllästyttää. Olisikohan aika vaihtaa väri vaikkapa raikkaanvalkoiseen? Kyllä! Tyhjennän huoneen nopeasti, hyppään autoon ja hurautan maalikauppaan.
Maalihyllyllä puntaroin, minkä kokoisen purkin ostan. Pienempi purkki on tietty halvempi, mutta riittääkö se. Luokseni tulee ystävällinen naismyyjä, joka kartoittaa tarkasti remppakohteeni. Seinien värin kuvailen vaaleansiniseksi, mutta siinä kohtaa menee metsään. Unohdin autuaasti, että boordin alaosa on todellakin tummansininen. Myyjä arvelee maalin menekin isommaksi kuin minä, mutta olen varma, että vähemmällä pärjää. Niinpä poistun kaupasta pienen pänikän kera.
Boordien irrottaminen ei oikein ota sujuakseen, vaan se lähtee kynnen kokoisina paloina. Tämä työvaihe kysyy kärsivällisyyttä. Lopulta ymmärrän liottaa boordia märällä sienellä, ja riips vaan, boordi irtoaa pitkinä liuskoina.
Niin, riittikö maali? No ei todellakaan. Joten ajan seuraavana päivänä jälleen maalikauppaan. Kun myyjä näkee minut, hänen kasvoilleen leviää hymy. Mutta hän ei totea, että mitäs minä sanoin, vaan palvelee jälleen ystävällisesti. Fiksu ihminen.
Vaikka maalin kanssa ei mennytkään ihan putkeen, huoneen sisustus sujuu kuin tanssi. Olen ostanut vain verhon ja naulakon, muut tavarat kierrättelen kotoa.
Maalaan pienen puulaatikon lopulla seinämaalilla. Laatikko toimii hyvänä alustana puulyhdylle, jonka sisälle laitan led-valosarjan. Lyhty heittää huoneen nurkkaukseen tunnelmallista ja pehmeää valoa.
Seinä kaipaa taulua, joten käännän vanhan kehystetyn julisteen toisinpäin ja tulostan siihen ajatelman. Liimaan vielä siihen lehdestä löytyneen sulkakynän kuvan. Vuosikausia vaatehuoneen hyllyllä pölyttynyt häähattu päätyy seinäkoristeeksi, ja työhuoneen puukello sopii huoneeseen täydellisesti, kuten olohuoneen lattiamaljakkokin. Vanhan puuhenkarin väri puolestaan sointuu uuteen naulakkoon. Simppeliä ja somaa.
Kun urakka on valmis, oikaisen leveälle sängylle ja huokaisen tyytyväisenä. Huone on seesteinen ja selkeä. Luen vielä taulun tekstin, joka napsahtaa kuin naulan kantaan: ”Miten ylpeä olenkaan siitä, että minulla on tarjota ylimääräinen peti ystävilleni.”