AURA. Jo useamman kuukauden on ihmetelty sitä, miksi monien kauppojen hyllyt ovat vähintäänkin puolityhjiä siellä, missä pitäisi olla naudan jauhelihaa. Kyse tuskin on siitä, että uusia ravitsemussuosituksia vastaan protestoivat kuluttajat hamstraisivat jauhelihaa.
Kysytäänpä tuottajalta. Kalle Isotalo pitää kotitilaansa aivan Auran kirkon vieressä.
Syitä jauhelihapulaan on hänen mukaansa useita, mutta periaatteessa asia on yksinkertainen.
–Jos naudan jauheliha loppuu kaupasta, se on liian halpaa. Naudanlihan tuottaminen on kalliimpaa kuin sianlihan, joten hintaeron naudan ja sian jauhelihan välillä pitäisi olla nykyistä suurempi, Isotalo sanoo.
Naudanlihan tuotanto on suoraan riippuvainen maitotilojen määrästä. Jauheliha tehdään suureksi osaksi lypsylehmille syntyvistä sonnivasikoista.
Parhaat pihvilihat viedään Tanskaan
Osin on kyse siitäkin, että teollisuus ei Suomessa panosta erikoisempiin tuotteisiin.
–Esimerkiksi Atrialla on erikoishintakategoria isoille lypsylehmille, joiden liha on hyvin rasvaista. Ne viedään Tanskaan, missä lihalla voitetaan palkintoja pihvilihakisoissa. Lihataloilla pitäisi olla enemmän ymmärrystä siitä, että osa kuluttajista voisi arvostaa erikoisempia tuotteita, jos niitä olisi saatavilla.
Tuottajan saamaan hintaan vaikuttaa myös kaupan keskittyminen. Teollisuuden neuvotteluasema kauppaan päin ei ole kovin hyvä, kun kauppaketjuja on vain muutama.
–Jos teollisuus panostaisi enemmän vientiin, sen neuvotteluasema kauppoihin päin vahvistuisi, Isotalo muistuttaa.
Paljon on kuluttajan käsissä. Jos kuluttaja esimerkiksi suosii kaupan omia merkkejä, hän tekee valinnan, joka merkitsee huonompaa hintaa tuottajalle.
Taas yksi maitotila vähemmän
Isotalo on itse hyvä esimerkki maatalouden rakennemuutoksesta, sillä hän on marraskuussa lopettamassa lypsykarjan pidon. Pellot menevät todennäköisesti vuokralle. Tosin viljelyn jatkaminen sivutoimisena ei ole sekään täysin poissa laskuista.
Tilalla on parhaimmillaan ollut noin 70 lypsävää eli yhteensä noin 140 päätä. Nyt lypsäviä on nelisenkymmentä ja nuorta karjaa saman verran. Määrää on jo pienennetty, jotta navetta saadaan syksyllä tyhjäksi. Karja menee toimintaansa laajentavalle tilalle.
Isotalolla on diplomi-insinöörin koulutus, jonka turvin hän aikoo hakeutua palkkatöihin.
–Päällimmäinen tunne on helpotus. Maitotilan pitäminen on hyvin sitovaa. Jos lähtee lomalle ja tilalle tulee lomittaja, pitää kuitenkin olla tavoitettavissa ja tarvittaessa neuvomassa lomittajaa, Isotalo kertoo.
Kun Isotalo syksyllä lopettaa, Auraan jää kolme maitotilaa. Sikatiloja, munantuottajia, broileritiloja sekä lihanautatiloja Aurassa on enää yksi kutakin.
Tuoton pitää tulla hinnasta
Laajentamisen kannalta tilan sijainti kirkon kupeessa on ahdas eikä investoiminen uuteen navettaan ja sitoutuminen investointiin, jonka takaisinmaksu kestää parikymmentä vuotta, tuntunut järkevältä. Nykyisellä koollaan tilan kehittäminen ei ole kannattavaa
Jotta tilojen kannattavuus paranisi, tuottajahinnan pitäisi nousta.
–Tuottavuus ei voi tulla siitä, että tehtäisiin erilaisia tukimalleja, Isotalo sanoo.
Loputtomiin tuottavuutta ei voida myöskään hakea tilakokoa kasvattamalla. Suomessa on jo nyt tiloja, joilla on 500 lypsävää. Tilakoon kasvaessa myös riskit kasvavat ja esimerkiksi rehuja ja lantaa joudutaan kuljettamaan aina vain pidempiä matkoja.