Lukeminen kannattaa aina, sanoi Jörn Donner ja osui naulan kantaan. Lukemisen kautta olen löytänyt uuden ystävän, venetsialaiskomisario Guido Brunetin. Donna Leonin luoma hahmo on ratkonut Venetsian rikoksia jo 1990-luvulta alkaen, mutta minulla on ollut ilo tutustua komisarioon vasta hiljakkoin. Vaikka Brunetti onkin mielikuvituksen tuotetta, hänen myötään Italiasta on tullut tutuksi muutakin kuin pitsa, mafia ja muinaiset roomalaiset. Brunetin seikkailuja lukemalla olen oppinut paljon italialaisesta kulttuurista ja mielenlaadusta.
TEIMME joitain vuosia sitten päiväretken Venetsiaan veneellä Kroatian puolelta. Jouduimme jonottamaan passitarkastuksessa paahtavassa helteessä ikuisuudelta tuntuneen ajan. Turisteja oli lisäksemme satoja muitakin ja jonot etenivät todella hitaasti. Takanamme jonossa parkui koko sen piinaavan pitkän ajan noin 3-vuotias tyttö, joka lähinnä kai huusi väsymystä tai vanhempiensa huomiota. Muita lapsiperheitä armahdettiin, mutta tätä perhettä ja meitä muita siinä lähellä olleita virkailijat eivät säälineet. Luterilaisen työmoraalin ja lähes saksalaisen tehokkuuden sisäistäneenä ihmettelin meininkiä. Ei voinut tulla italialaisille yllätyksenä, että niin monet haluaisivat nähdä Venetsian!
Viime kesän vesipyssyuutiset Barcelonasta ja Brunetti ovat opettaneet, että syy jumittaviin jonoihin saattoi olla ihan joku muu kuin huono organisointi. Venetsia kenties saa tulonsa pääosin turismista, mutta turisteista ei pidetä ja siihen on hyvä syy. Massaturismi on muuttanut monissa turistikohteissa kaupunkien yhdyskuntarakennetta tavalla, joka ei paikallisia suosi. Esimerkiksi turistikrääsäkaupat ovat vallanneet tilaa paikallisten ihmisten tarvitsemilta palveluilta ja asunnot ovat muuttuneet paikallisille liian kalliiksi.
TURISTEILTA on turha toivoa harkintakykyä. Ensi kesänäkin taas sadat suomalaisperheet lentävät Kreikkaan, vaikka siellä on jo useana kesänä kärsitty metsäpaloista. Norjan luontokohteet puolestaan täyttyvät Instagramin innoittamista selfiematkailijoista. Siinä samalla sotketaan nekin maailmankolkat, jotka jollain tavalla vielä olivat turismin lieveilmiöiltä säästyneet.
Kaiken tämän tiedostaminen ei paranna omaakaan matkakuumetta. Jonnekin on päästävä ja lomasuunnitelmia tehdessä pyrin vain varmistamaan, ettei kohteesta pysty karkaamaan kotiin ennen aikojaan. Niin lyhyttä lomaa ei nimittäin ole, etteikö puolisoni keksi jonkin tekosyyn kotiinpaluuseen päivän aiottua aiemmin.
toimittaja (opintovapaalla)
Marika Timonen
maika.timonen@gmail.com