AURANMAA . Metsänhoitoyhdistys Auranmaa fuusioitui Salometsään vuodenvaihteessa. Myös toimihenkilöihin tuli muutoksia. Metsäasiantuntija Eero Anttila hoitaa nykyisin Marttilan, Tarvasjoen ja Karinaisten alueita, Jussi Heinonen Koskea ja Kuusjokea, Akusti Kedonperä Ylänettä ja vanhan Pöytyän pohjoisosaa sekä Leena Minkkinen Auraa ja vanhan Pöytyän eteläosia.
Fuusion jälkeenkin kyseessä on Suomen mittakaavassa pieni yhdistys, toimihenkilöitä on 19. Sen sijaan maantieteellisesti yhdistys on iso, kun alue ulottuu Heinijoelta Perniöön.
–Fuusio tuo vahvemmat hartiat ja mahdollistaa erikoistumisen. Yhden ihmisen ei tarvitse osata kaikkea, Eero Anttila sanoo.
Paperi vähentynyt
ATK:n rooli on metsäalalla huomattavasti suurempi kuin vaikkapa 10 vuotta sitten. Tyypillisen metsätilan koko on edelleen pienehkö, noin 20–30 hehtaaria. Vaihtelu on kuitenkin suurta.
–Jos ennen suurin osa työstä tapahtui metsässä, nyt suurin osa tapahtuu tietokoneen ääressä. Silti metsäkäynti on edelleen tämän työn suola, Jussi Heinonen summaa.
–Enää ei juuri pyöritellä paperikarttoja. Metsureilla ja metsäkoneilla työmaa löytyy useimmiten sovelluksesta, Heinonen jatkaa.
Suurin osa Auranmaan metsistä on edelleen paikallisessa omistuksessa ja yhteys maatalouteen on vahva. Noin kymmenisen prosenttia alueen metsänomistajista ei asu alueella. Silti on yleistä, ettei metsäasiantuntija tapaa asiakastaan lainkaan.
–Koronapandemia kiihdytti sähköisten allekirjoitusten yleistymistä. Voi olla että metsänomistajan kanssa asioidaan vain sähköpostitse, Eero Anttila kertoo.
Toisaalta varsinkin moni vanhemman polven metsänomistaja arvostaa kasvokkain tapahtuvaa asiointia.
Pesimärauha kunniassa
Metsänomistajien erilaiset toiveet näkyvät monin tavoin. Esimerkiksi moni metsänomistaja pidättäytyy nykyisin hakkuista lintujen pesimäaikaan, luontoarvot otetaan paljon paremmin huomioon kuin vaikkapa 10 vuotta sitten.
Jatkuva kasvatus on edelleen harvinaista.
–Se on yksi mahdollinen tapa toimia, mutta ei sovellu kovin moneen paikkaan, Heinonen kertoo.
Puun hinta on pysynyt hyvänä Ukrainan sodan alusta lähtien, jolloin tuonti Venäjältä loppui. Silti puun kysyntä on vilkasta. Sahat pyörivät, sellua keitetään ja myös uudet puusta valmistettavat tuotteet kuten biopohjaiset kuidut ottavat osansa.
Ainoastaan energiapuun kysyntä on ollut hiipumaan päin, mikä selittyy pitkälti lämpimällä talvella ja sillä, että sähkön halvennuttua lämpöä tuotetaan yhä enemmän sähköllä.
Kyrön sahan loppuminen ei ole vaikuttanut Auranmaan puukauppaan.
–Se, mikä meni ennen Kyröön, menee nyt Raumalle, Anttila sanoo.