PÖYTYÄ/Kumila. Pöytyän Kumilan kylästä löytyy mielenkiintoinen pihapiiri. Pihamaalla on runsas määrä pieniä rakennuksia, joista kaikki muut paitsi asuintalo ovat saman miehen käsialaa. Eläköitynyt kirvesmies Eino Lehtonen on myös kalustanut perheensä, lapsiensa ja lastenlastensa kodit puisilla kalusteilla, tarve-esineillä, kelloilla ja leluilla. Puusta tuntuu syntyvän mitä vaan ja materiaalina puu onkin hänelle se rakkain kaikista vaihtoehdoista.
–Kun näen jonkun kauniin puupinnan, minulla alkaa heti raksuttamaan, että mitähän tuosta voisi tehdä, naurahtaa Lehtonen oman massiivimäntyisen kotipöytänsä ääressä.
Pöytä on – tietenkin – myös Lehtosen omaa käsialaa.
(Juttu jatkuu kuvagallerian jälkeen.)
Taloja ja suksia
Elämäntyönsä rakennusalalla tehnyt Lehtonen on rakentanut useita omakotitaloja, ollut mukana kerrostalojen rakentamisessa, toiminut nosturikuskina, putkimiehenä ja nuorena miehenä ennen armeijaan menoaan hän työskenteli myös Järvenmäen suksitehtaalla.
–Olen minä tainnut 7–8 omakotitaloa tehdä. Oma talo on sen verran vanha, että tätä en ole rakentanut alusta asti, mutta onhan tämä tietenkin itse remontoitu. Muurasin tuon hellauuninkin, Lehtonen kertoo ja viittaa kauniisti muuratun uunin ja hellan hybridimallin suuntaan.
Lehtonen jäi eläkkeelle 65-vuotiaana.
–Päivätöiden ohessa sitä ehtoisin ehti jotain puuhastelemaan, mutta ei siinä mitään isotöisiä juttuja oikein ehtinyt. Nyt eläkkeellä on ollut aikaa tehdä vähän kaikenlaista ja se on ollut todella mukavaa, nyt 79-vuotias Lehtonen myhäilee.
Erityisen ylpeä Lehtonen tuntuu olevan tekemistään viuluista.
–Näissä on vaahteraa ja kuusta. Viuluun tuleva puupinta hiotaan todella ohueksi. Tässä on monta tarkkaa työvaihetta. Siinä ei parane hutiloida tai kiirehtiä, sillä pinta menee helposti pilalle ja sitten työ on pakko alkaa alusta, Lehtonen selventää.
Viulun soinnista pitävä Lehtonen ei itse soita viulua, mutta hänen tekemänsä viulu on ollut käytössä Turun Filharmonikkojen sessioissa.
–Se kuulemma soi tosi puhtaasti ja kauniisti.
Olohuoneen nurkassa seisovat massiiviset, mutta samalla kauniin herkät mäntyiset kaappikellot.
–Näitä olen tehnyt vissiin viisi tai kuusi. Osa on lapsilla. Koverrukset näihin olen tehnyt mattopuukolla, Lehtonen muistelee.
Suunnitelmat puutöihin syntyvät yleensä Lehtosen omassa pääkopassa.
–Ei minun tarvitse piirtää asioita paperille, vaan kun minulla on kuva jostakin, niin mitat ja hahmotukset syntyvät päässäni, Lehtonen kertoo kuin se olisi aivan helppo juttu.
Lempipuukseen Lehtonen nimeää katajan.
–Katajassa on niin huumaava tuoksu ja se on tosi eläväpintainen. Kataja on myös kovaa puuta, joten sitä saa työstää kunnolla, Lehtonen analysoi.
Hänen käsissään on ollut monen monta puulajia ja myös eksoottisia puulajeja hän on käyttänyt puukulhojen tekemiseen. Ihmiset soittavat Lehtoselle ja tarjoavat jotain mielenkiintoista puuta työstettäväksi.
–Näen joskus jonkun videon jostain hauskasta ideasta ja sitten teen sellainen, kuten nyt vaikka tämän keittiöjakkaran, jonka saa käännettyä tuoliksi, Lehtonen esittelee.
Lehtosten kodissa ei taida olla silmille sellaista sektoria, jossa ei näkyisi itse tehtyjä huonekaluja tai tarve-esineitä. Kaapin päällä lepää myös kaksi kannelta, omin käsin tehtyjä.
–Kesäksi olen jo varannut tukkia sitä varten, että koetan tehdä sellaisen puisen karhun. Suunnitelmissa on myös tehdä vielä jossain kohtaa keinutuoli, sillä siinä on sopivasti haastetta, Lehtonen visioi tulevia puuhia.
Tuomas Honkasalo