PÖYTYÄ/Yläne. – Luontokapinettiin emme halua siirtyä. Sinne ei mennä rollaattorilla, Liisa Kajala täräyttää.
Kajala on aktiivisesti mukana Auranmaan kansalaisopiston Yläneen kudontaryhmässä. Reilun 10 hengen joukkio on kokoontunut jo vuosikausia Yläneen entisen kunnantalon tiloissa, mutta nyt edessä on kenties muutto, mikäli myynnissä olevalle kunnantalolle löytyy uusi omistaja.
Kudontaryhmäläisiä huolettaa se, että nykyisistä toimivista ja esteettömistä tiloista pitäisi siirtyä johonkin muualle, kenties puheissa esiintyneisiin Luontokapinetin tiloihin.
– Meillä on täällä 12 kangaspuut. Neljät on opiston kangaspuita ja muut meitin omia. Ne ei mahtuisi kovin helpolla mihinkään, Kajala jatkaa.
Myös Teija Lehtosta huolettaa kudontaryhmän tulevaisuus, mikäli nykyisistä tiloista on lähdettävä pois.
– Ei meillä ole paikkaa, minne mennä. Ei me Luontokapinettiin mennä. En usko, että päättäjät, jotka meitä sinne ajaa, ovat siellä edes käyneet. Luulevat varmaan, että kangaspuut voi nostaa sitten tarvittaessa seinälle, kun siellä on joku muu tilaisuus, Lehtonen miettii.
Positiivisella lähestymistavalla
Ryijyä omilla kangaspuillaan kutova Pirjo Saari toteaa rauhallisesti uskovansa vahvasti, että kudontaryhmän toiminta saa jatkua edelleen vanhalla kunnantalolla.
– Ellei jatku, me noustaan barrikaadeille.
Mikäli nykyinen tila säilyy kudontaryhmän hallussa, on mukaan tulossa uusiakin kutojia. Toukokuussa Yläneellä nimittäin alkaa Auranmaan opiston uusi kudonnan kesäryhmä, jonka toimintaan voi ilmoittautua mukaan jo nyt.
– Vuonna 2009 luvattiin, että kaikkia kolmea Pöytyän taajamaa kehitetään tasa-arvoisesti. Toisin on käynyt. Me ollaan paistinpannun kylmällä puolella. Kaikki palvelut poistuu, Teija Lehtonen miettii.
– Mutta jos me edes yksi harrastus, tämä kudontaryhmä, saataisiin pitää, Lea Simola toivoo.
Huolesta kertoakseen kudontaryhmäläiset järjestivät maaliskuussa vanhalla kunnantalolla Avoimet ovet -tapahtuman, joka houkutti paikalle lähes 60 kävijää, joukossa myös kansalaisopiston rehtori Ilkka Virta.
Esillä oli käsityöryhmäläisten taidonnäytteitä sekä tietysti kahvia ja itse leivottua pullapitkoa.
Sielunhoitopaikka
Nykyisen kudontaryhmän toimintaa vetää Auranmaan opiston Tarja Mäkiniitty. Hän opettaa ryhmäläisiä kerran viikossa kolmen tunnin ajan. Lisäksi kutojilla on kaikilla omat avaimensa tiloihin ja he käyvät paikalla pitkin viikkoa.
– Tämä on kokoontumispaikka, jossa jokainen tekee mitä tekee. Ei tämä ole pelkkää matonkudontaa, Teija Lehtonen huomauttaa.
Hänen mukaansa kerholaiset juttelevat yhdessä pois murheet sekä muun muassa lastenlasten traktoripäristelyt ja kotieläinjutut.
– Tämä on sielunhoitoa. Miehet käy ST1:llä miestenparlamentissa ja me täällä kudontaryhmässä, Liisa Kajala miettii.
Vihdoinkin kunnassa löytyy jotain joka saa aikaiseksi järjettömien päätösten vastavirtaa. Toivottavasti olette se joka laittaa mahdollisimman pontevasti päättäjiin vipinää. Kaikki olennainen on joskus aivan lähellä, eikä siihen tarvita viisivuotis suunnitelmaa, vaan ainoastaan ryhmä henkeä. Riihikoski, kun tuntuu olevan maailman napa, kun puhutaan palvelujen saamisesta.