MARTTILA/Prunkila. Televisiossa pyörii mustavalkoinen Suomi-filmi. Ohjelmaa seuraa keskittyneesti neljä ikäihmistä. Television äänet kantautuvat myös keittiössä häärivän talon emännän, Anne-Mari Päivärinnan korviin.
–Minulla on yhdeksän lasta ja Sepolla kaksi. He sanovatkin, että kun pääsin heistä eroon, otin tilalle vanhuksia, 66-vuotias Perhehoitokoti Päivärinnan emäntä hymyilee.
Entinen Tyksin sairaanhoitaja on toiminut miehensä Seppo Päivärinnan, 68, kanssa viimeiset 12 vuotta ikäihmisten perhehoitajana.
Päivärinnat asuvat samassa taloudessa vanhusten kanssa ja vastaavat kahdestaan ympärivuorokautisesti heidän hyvinvoinnistaan.
Yleensä perhehoitokodeissa asuu neljä vanhusta, mutta hoitoalan ammattilaisen taloudessa heitä voi olla enemmänkin.
Osa perhehoitokodeista on yksityisiä ja osa toimii Päivärintojen tavoin toimeksiantosopimuksella, jolloin Varha välittää heille asukkaat.
–Meillä on jatkuvasti talo täynnä ja porstua puolillas eli tulijoita riittää.
Kurssista se alkoi
Mellilässä asuneet Päivärinnat olivat olleet naimisissa vasta pari vuotta, kun Anne-Mari Päivärinta kuuli ystävältään perhehoitovalmennuksesta. Tuolloin enää yksi uusioparin lapsista asui kotona.
Käytyään yhdessä perhehoitovalmennuksen Päivärinnat etsivät puolisen vuotta sopivaa kotia perhehoidolle, sillä oma kaksikerroksinen koti ei olisi toimintaan sopinut.
Kun Marttilan paikka löytyi, toiminta käynnistettiin ensin vuokralla, mutta jo seuraavana vuonna kiinteistö ostettiin omaksi – pankinjohtajan suosituksesta.
Alunperin kansakouluksi rakennetussa talossa toimi aiemmin dementiahoitokoti, jonka jäljiltä huoneet ja pesuhuoneet olivat esteettömiä. Viime vuosina talossa on muun muassa uusittu katto ja lämmitysjärjestelmä.
Eläkkeelle Päivärinnat ajattelevat jäävänsä parin vuoden kuluttua, mutta sitä ennen he toivovat löytävänsä paikalle jatkajan.
– En halua, että meidän asukkien pitäisi muuttaa täältä pois. Olen ajatellut, että tämä on huomattavan kustannustehokas hoitomuoto. Toivon sydämestäni, että perhehoitopaikkoja tulisi enemmän, Anne-Mari Päivärinta miettii.
Sopii monille muistisairaille
Ikäihmisten perhehoito sopii muun muassa monille muistisairaille. Ehtona on, että henkilö ei ole karkaileva, aggressiivinen eikä valvo öisin.
Anne-Mari Päivärinnan mukaan kaikilla heidän hoidokeillaan onkin ollut muistisairautta. Lisäksi osalla asukeista on apuvälineitä kuten pyörätuoli.
Uuden asukkaan saapuessa käynnistyy aina kolmen kuukauden koeaika, jonka aikana joko asukkaan omaiset tai Päivärinnat voisivat lopettaa hoidon, mutta tarvetta tähän ei toistaiseksi ole ilmennyt.
Perhehoitoa pidetään usein väliaikaisena hoitomuotona, mutta Päivärintojen vuosien varrella hoitamista 25 asukkaasta peräti yhdeksän on asunut perhehoitokodissa loppuun asti.
– Meille tämä työ on elämäntapa. En usko, että olisin enää työelämässä, jos olisin jatkanut kolmivuorotyössä sairaalassa, mutta tässä ei ole työmatkaa ja pystyn itse järjestämään päivät, Anne-Mari Päivärinta pohtii.
FAKTA: Ikäihmisten pitkäaikainen perhehoito
Perhehoitajan koti on myös asukkaan koti.
Asukas maksaa tulosidonnaisen maksun, joka saa olla enintään 85 prosenttia hänen nettokuukausituloistaan, joista on tehty säädetyt vähennykset. Asiakkaalle on jäätävä vähimmäiskäyttövara 182 euroa kuukaudessa.
Perhehoitaja vastaa ikäihmisen päivittäisistä tarpeista (ruoka, vaatehuolto, lääkkeet, hygienia) ja hyvinvoinnista yhteistyössä viranomaisten kanssa.
Varha maksaa perhehoitajalle perhehoidosta kulukorvauksen ja hoitopalkkion.
Perhehoitajille kuuluu 3,5 vapaapäivää kuukaudessa.
Varhan asumispalveluvastaava hankkii vapaapäivien ajaksi sijaiset toimeksiantosopimuksella toimiviin perhohoitokoteihin.