Tänä vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun sain ajokorttini. Ajokortista on ollut iloa monta kertaa. Eräs ajokortin omistamisen hyöty liittyy näin vaalikeväänä juurikin vaaleihin.
Minulla oli auto, ajokortti ja työ, joka mahdollisti sen, että pystyin liikkumaan pitkin kuntaa arkipäivisin, joten minut oli valittu kuntamme kotiäänestyksistä vastaavaksi vaalitoimitsijaksi. Tehtäväni oli vierailla työparini kanssa kotiäänestyksiä varanneiden henkilöiden luona ennen kyseisen kevään eduskuntavaaleja.
Kotonaan saa äänestää ennakkoon, jos kyky liikkua ja toimia on siinä määrin rajoittunut, ettei pääse kotimaan ennakkoäänestyspaikkaan tai vaalipäivänä äänestyspaikkaan ilman kohtuuttomia vaikeuksia. Tällöin kotiin saapuu sovittuna ajankohtana kunnan keskusvaalilautakunnan nimeämä vaalitoimitsija, joka ottaa äänestyksen vastaan.
Minulla oli farmariauto. Oli kevättalvi, maassa vielä jäätä ja lunta, kun ajoimme ensimmäiseen kotiäänestyskohteeseen. Määränpäämme, omakotitalo, sijaitsi erittäin jyrkän mäen alla. No, hoidimme äänestyksen ja palasimme autolle – vain todetaksemme, että niillä liukkailla ei ollut mitään toivoa ajaa pois pihasta ylös mäkeä. Haimme jostain hiekkaa levitettäväksi auton renkaiden alle. Juuri, kun olin kumartuneena auton eturenkaan luona, tunsin, kuinka joku satutti minua tosi kipeästi päälaesta.
Nostin katseeni ja tuijotin kahta kiukkuista, mustaa pikisilmää. Naapurista oli juossut paikalle äkäinen pystykorva, joka päätti puolustaa laajennettua reviiriään – iskemällä hampaansa ensimmäiseen kohdalle sattuneeseen uhriin eli minuun. Pää verta vuotaen ja renkaat ulvoen – haava ei onneksi ollut suuren suuri – kaasuttelimme pois paikalta.
Seuraava kotiäänestys hoidettiin kerrostalossa. Saavuimme sovittuun aikaan paikalle, mutta kukaan ei tullut avaamaan ovea. Olimme jo lähdössä pois, kun hissin ovi aukeni ja ulos tuli puolijuoksua iäkäs rouva. Hän pahoitteli, että oli myöhässä, mutta eläkeläisten kerhossa oli mennyt aiottua pidempään. Kotiäänestyksen tilannutta vanhusta ei tässä tapauksessa voinut millään mittarilla kutsua liikuntavaivaiseksi. Omat jalat kantoivat rouvaa vähintäänkin hyvin.
No, hoidimme kaikesta huolimatta äänestyksen. Työn tultua valmiiksi tämä vaatimaton sielu pyysi meiltä vielä palvelusta. Voisimmeko ystävällisesti vaihtaa hänelle hehkulamput muutamaan katossa riippuvaan valaisimeen?
Mieleen painuneista kovista muistoista huolimatta kannustan kaikkia kynnelle kykeneviä hankkimaan ajokortin sekä äänestämään – tapahtuipa se kotona, ennakkoon tai ihan oikeana vaalipäivänä.
toimittaja
Susanne Hiltunen
susanne.hiltunen@avl.fi