Nyt ajattelin käyttää kaiken rohkeuteni ja toivottaa oikein hyvää ja rauhallista joulua, Jeesus-lapsen syntymäjuhlaa. Onneksi emme asu Ruotsissa. Siellähän eräs suuryritys antoi työntekijöilleen ohjeeksi, että pitää toivottaa hyviä pyhiä. Siitä eivät pahastu nekään, jotka eivät vietä joulua. Tosin en usko, että monikaan joulua viettämätön pahastuu, jos hänelle toivottaa hyvää joulua. Tuskin vegaanikaan saa näppylöitä, jos kulkee makkarahyllyn ohitse – tai jos carnivore-ruokavaliota noudattavan nenään kantautuu vihanneshyllyltä herkullinen kypsän tomaatin tuoksu.
Syksyn keskustelua seuratessa on tuntunut siltä, että uskonnosta on tullut asia, joka yritetään kaikin keinoin piilottaa. Koululaisetkin uskalletaan päästää kirkkoon vain, jos siellä ei ole pappia. Pitäisikö koko joulu perua? Uskoipa Jeesus-lapseen tai mihin tahansa tai oli kokonaan uskomatta, joulu on Jeesuksen syntymäjuhla. Kyseessä ei ole neuvostoliittolaiset pakkasukko-bileet. Entä pitäisikö arkipyhät perua? Nuo ylimääräiset vapaapäivät eivät ole mitä tahansa pikku lomasia. Niillä kaikilla on kristillinen merkitys, vaikka moni ei niitä tunnekaan.
Suomalainen niin kuin koko Euroopankin kulttuuri on läpikotaisin kristillinen. Juhlapyhät, arvot ja asenteet pohjaavat kristillisyyteen. Niitä ei voi eikä ole syytäkään häivyttää tavastamme toimia.
Useimmat ihmiset ovat varmasti sitä mieltä, että oikeamielisyys, viisaus, rohkeus ja kohtuullisuus ovat tavoiteltavia asioita. Ne ovat kuitenkin myös kristillisiä hyveitä. Harva taasen on sitä mieltä, että ylpeys, kateus, ahneus tai viha ovat kovin mukavia asioita. Eivät olekaan, ne ovat kristillisiä paheita.
Joulua voi toivottaa avoimesti eikä kenenkään pidä pahastua, jos kuulee ”Heinillä härkien kaukalon” -laulun adventtisohjoa kyntäessään. Jos joulusta jotakin pitäisi jättää pois, niin hyppivät tonttu-ukot. Siis se laulu joka kuuluu: ”Hetken kestää elämää, sekin synkkää ja ikävää”. Joulukuun pimeillä voi joskus siltä tuntuakin, mutta ei synkkyyttä tarvitse kaikille kailottaa.
Toisen ihmisen elämänkatsomuksen kunnioittaminen ei tarkoita oman katsomuksen saati oman kulttuuriperimän häivyttämistä. Kristitty – olipa sitten harras tai tapakristitty – saa katsoa maailmaa omista arvoistaan käsin, muut katsovat sitten omistaan.
päätoimittaja
Asko Virtanen
asko.virtanen@avl.fi