MARTTILA. Virtasten postilaatikkoon kolahti äskettäin Suomen Ilmailuliiton kirjekuori, josta paljastui sinivalkoisen nauhan koristama pronssimitali. Liitto palkitsee aina joulun alla Suomen mestaruus ja Suomen cup -sarjoissa menestyneet ilmailijat, joihin Elias Virtanenkin, 13, nyt kuuluu.
Viime heinäkuussa hän osallistui ensi kerran F3A-taitolennokkien Sport-luokkaan Nurmijärven Savikossa pidetyssä kisassa. Tuolloin Elias tuli hopealle ja elokuussa tuore taitolennättäjä otti Seinäjoelta kauden päätöskilpailusta pronssia.
Seinäjoella kilpailemaan lähti myös Eliaksen isä, Ville Virtanen, 46. Hän oli kauden lopputuloksissa viides.
Sekä isällä että pojalla on kisakoneenaan italialaisen Sebartin valmistama Mythos-taitolennokki. Eliaksen kone on puurakenteinen ja Villen kone on lasikuitua. Niiden voimanlähteenä on lipo-akku sekä voimakas sähkömoottori.
Tähtäimessä myös mallilennokkikisat
Lennokeista ja taitolennosta Elias Virtanen innostui Oripään lentokentällä, jonka tuntumassa perheellä on mökki. Ennen pitkää Elias haluaisi lentää purjekonetta ja sitten vielä täysikokoista taitolentokonetta.
Ville Virtanen harrastaa purjelentoa ja kerran hän on päässyt kokemaan Extra 300 -taitolentokoneen kyydissä, kuinka G-voimat painavat tumman verhon näkökenttään.
Elias Virtanen sanoo Suomen cupista saamansa mitalin olevan siinä mielessä tärkeä, että se kannustaa harjoittelemaan ja jatkamaan ilmailun parissa. Ensi kesänä hän haluaisi mennä vielä mallilennokkikilpailuihinkin, jos polttomoottorikäyttöinen DHC-1 Chipmunk valmistuu ajoissa ja toimii hyvin.
Mallikonekisoihin osallistutaan lennokilla, joka muistuttaa tiettyä täysikokoista ilma-alusta ja jota pyritään lennättämään esikuvan tapaan.
Laji opettaa kärsivälliseksi
Yhtäkään lennokkia Elias Virtanen ei ole vielä romuttanut, mitä Ville Virtanen pitää pienoisena ihmeenä. Eliaksen mukaan alkuvaiheessa onnistumisen takasi gyroskooppi, joka piti hänen ensimmäisen harjoituslennokkinsa vakaana ja auttoi opettelemaan lennättämisen perusteet. Sittemmin Elias on saanut kokemusta jo kahdeksasta erilaisesta lennokkimallista, joissa ei ole gyroa.
Ville Virtasen lennokkiharrastus alkoi Marttilan koulussa teknisen työn tunneilla. Hän tuumaa, että jos lennokit ovat jotain opettaneet, niin ainakin käsillä tekemisen taitoa sekä kärsivällisyyttä korjata rikkoutuneita rakenteita. Nuoruudessaan Ville osallistui Marttilassa pidettyyn lennokkikerhoon ja jatkoi harrastusta kotonaan. Lennättämään hän opetteli kotitilan peltotieltä, jonka vieressä on nyt pieni nurmipintainen kiitorata.
Lennokkeja Virtaset pitävät erinomaisena vanhempi–lapsi-harrastuksena, jonka parissa voi rakennella yhdessä ja oppia uutta.
Turun Lentokerhoon sekä Turun Lennokkiseuraan kuuluvat Elias ja Ville hiovat edelleen taitolento-ohjelmia Oripäässä, missä on runsaasti tilaa ja lennokeille eriomaiset kiitoradat. Toisinaan he käyvät myös Turun Lennokkiseuran kentällä Paattisilla. Sieltä löytyy viralliset mitat täyttävä taitolentosektori.
FAKTA
Varsinais-Suomessa on kolme lennokkikerhoa, jotka tarjoavat apua sekä lennätysopetusta vasta-alkajille.
Turun Lentokerhon nuoriso- ja lennokkijaosto kokoontuu keskiviikkoisin klo 18–21 Turun Pansiontien kerhotilassa.
Raisio seurakunnan lennokkikerho kokoontuu pääasiassa sunnuntaisin klo 16–18 Raision Kirkkoherrankujan varrella Navetan kerhotilassa.
Turun Lennokkiseura hallinnoi Paattisten lennokkikenttää ja tarjoaa pyynnöstä lennätysopetusta.
Lennokkiharrastuksen voi aloittaa yhtä hyvin lapsena tai vasta varttuneemmalla iällä.
Taitolennossa tavoitellaan tyylipuhtaita liikkeitä
Virtaset kilpailevat taitolennokeillaan F3A Sport -luokassa, jossa lennätetään tiettyä yhdeksän liikkeen sarjaa. Tuomarit arvioivat, kuinka puhtaasti lennättäjä tekee geometrisen kuvion. Esimerkiksi silmukan tulisi alkaa taitolentosektorin keskimerkiltä, liikkeen pitäisi olla pallomaisen pyörä ja päättyä keskimerkille.
Yksinkertainenkin liike muuttuu vaikeaksi, kun sektorissa puhaltaa puuskainen sivutuuli. Se työntää lennokkia joko kauemmas tai lähemmäs ja kaiken kukkuraksi puhuri on silmukan laella yleensä paljon voimakkaampi kuin alhaalla. Kilpailija yrittää lennättää siten, ettei tuulen riepottelu heijastu suoritukseen.
Sääntöjen mukaan F3A-luokan taitolennokki saa painaa korkeintaan 5,5 kiloa, siipien kärkiväli ja rungon pituus voivat olla enintään kaksi metriä.