Elisenvaaran alumnipäivässä kuultiin kiinnostavia tarinoita siitä, mitä ylioppilaille on tapahtunut valkolakin päähänpainamisen jälkeen. Yleisin viesti oli, että oman alan voi löytää eri taivoin ja useammankin mutkan kautta. Opintopaikan voi edelleen saada myös pääsykoereittiä, vaikka ylioppilastodistuksen painoarvo onkin suurempi kuin aikaisemmin.
Vaikka alumnien viesti oli rauhoitteleva, lukiolaisilla riittää paineita. Ainakin jonkinlainen aavistus omista kiinnostuksen kohteista olisi hyvä olla jo lukion alussa, jotta voi priorisoida aineita, jotka aikoo kirjoittaa. Lukion yleissivistävä luonne olikin pääsykoeuudistuksessa selkeä häviäjä. Paineita lisää sekin, että valinnoilla suositaan ensikertalaisia. Oman uran valintaa ei helpota myöskään se, että työelämän suuntaa on tekoälyn aikakautena todella vaikea ennustaa.
Nuorilta vaaditaan tärkeitä valintoja kovin aikaisessa vaiheessa. Sellainen on jo valinta lukion ja ammattikoulun välillä, mikä pitää tehdä keskellä murrosikää ja hyvin nuorena. Useimmilla aloilla tie on kuitenkin auki myös ammattikoulusta. Sähkömiehestä voi tulla sähköinsinööri ja insinööristä diplomi-insinööri.
Elämänurasta puhuttaessa työelämä korostuu, mutta työ on vain yksi – joskin olennainen – osa elämää. Opiskelu- ja työelämävalmiuksien ohella koulun pitää valmentaa myös siihen, miten ihminen rakentaa omaa läheisten ihmisten verkostoaan ja kohtaa lähimmäisiään jokapäiväisessä elämässä.