KOSKI. Kosken työväentalolla päästiin lauantaina nauttimaan kaikenkarvaisista lemmikeistä, kun eläinten omistajat toivat hoidokkejaan yleisön nähtäväksi. Paikalle oli tuotu niin koiria, kissoja, marsuja, kaneja, hamstereita kuin lintujakin. Lisäksi tapahtumassa oli pehmoeläinnäyttely sekä kanttiini, joka tarjosi pientä purtavaa ja syötävää.
Eläimistä tuntuivat olevan kiinnostuneita erityisesti lapset, mutta tapahtuma veti puoleensa kaikenikäisiä vauvasta vaariin.
Lemmikkieläinnäyttelyn järjestäjänä toimi Kosken TL Työväentalon kannatusyhdistys. Idean keksinyt Minna Lehti kertoo, että tavoitteena oli kehitellä tapahtuma, joka vetoaisi juuri lapsiin. Osallistujia etsiessään Lehti kertoo olleensa yhteydessä lukuisiin alueen eläinyhdistyksiin ja oppineensa samalla itsekin paljon uutta.
Eksoottisimpia lemmikkejä tapahtumassa edustivat kultatöyhtökakadu Muru sekä valkokakadu Iita. Muru tyytyi istumaan varsin rauhallisesti emäntänsä Kristiina Alatalon olkapäällä, kun taas touhukkaammaksi kuvailtu Iita oleskeli häkin päällä ja esitteli kernaasti niin komeaa sulkapeitettään kuin matkijan lahjojaankin: yleinen ääntely ja mölinä tuntui olevan Iitan tulkintaa ympäröivästä ihmishälystä, mutta haukkuminenkin linnulta onnistui.
Alatalon mukaan molemmat linnut osaavat myös joitakin sanoja ja huudahduksia.
Alatalo kertoo papukaijan olevan seurallinen ja aktiivinen lemmikki, joka tahtoo olla mukana arjen jokaisessa hetkessä. Hänen kanssaan linnut pääsevät usein mukaan niin suihkuun, kävelylle kuin television katseluhetkiinkin. Innostuipa yksi Alatalon entisistä papukaijoista kerran myös lajittelemaan pyykkejä emäntänsä esimerkkiä seuraten. Myös ruoanlaitto hoituu koko perheen voimin:
–Muru ja Iita tykkäävät molemmat osallistua ruoanlaittoon: he katsovat, sotkevat ja yrittävät saada varastettua makupaloja, Alatalo kertoo.
Alatalo kuvailee lintujen olevan äärimmäisen viisaita mutta korostaa, että kenelle tahansa papukaija ei sovi lemmikiksi. Kyseessä on varsin vaativa, seuraa tarvitseva sekä äänekäs ja sotkeva lemmikki. Lisäksi papukaijat ovat varsin pitkäikäisiä ja voivat elää 40 vuottakin.
–Ne, jotka ensimmäisenä kysyvät vain linnun puhumisesta, eivät ymmärrä, mihin ryhtyvät, varoittaa Alatalo.
(Juttu jatkuu kuvagallerian jälkeen.)
Papukaijojen lisäksi paikalla oli myös tutumpia karvakavereita, joista yksi oli vanhaenglanninlammaskoira Myrsky. Myrsky saapui tapahtumaan intoa täynnä, vaikka rauhoittuikin pian omalle paikalleen emäntänsä Outi Laasalan kanssa. Laasalan mukaan Myrsky on kiltti ja helppo koira, vaikkakin saattaa kiihtyä nopeasti esimerkiksi ihmisten juostessa tai hyppiessä ympärillä. Laumalleen Myrsky on hyvin uskollinen, ja asettuu tarvittaessa perheensä ja vaaran väliin. Lisäksi Myrsky käy töissä Laasalan kanssa: hän on nimittäin terapiakoira.
–Työskentelen autististen ja nepsy-lasten kanssa, ja Myrsky tulee kuvioihin silloin, kun en enää pärjää. Myrsky ottaa kontaktia lapsiin ja lapset Myrskyyn, Lasanen kertoo.
Järjestämässä mukana olleelle Lehdelle tapahtumasta jäi hyvä fiilis, ja kävijöitäkin riitti mukavasti päivän mittaan. Näyttely oli jotakin uutta ja erilaista, ja se toi lisäksi näkyvyyttä työväentalolle. Tyytyväinen tapahtumaan oli myös Rieti Vainio , 5, jonka suosikiksi valikoituivat lopulta papukaijat. Linnuista Rietillä oli kokemusta jo kotoa, sillä lintulaudan seurailu on hänelle tuttua puuhaa. Pikkulinnuista hän tunnistaakin ainakin punatulkun ja ”Käärijä-linnuksi” nimetyn vihervarpusen.
Jasmin Lehtilä