ORIPÄÄ, PÖYTYÄ. Pöytyän seurakunnan kirkkoherra Merelle Peltonen Galindolla ja talouspäällikkö Minna Stenroosilla oli murheellista kerrottavaa Oripään seurakuntatalolla perjantaina pidetyssä tiedotus- ja keskusteluillassa.
Oripään kirkkoon tehdyn maalämpöremontin yhteydessä ilmeni, että sakastin lattiassa on mittava lahovaurio. Se korjattiin, mutta lahoamisen todettiin vaivaavan myös koko kirkkosalin lattiaa. Vaurion arvellaan saaneen alkunsa alapohjan tuuletusluukkujen sulkemisesta kauan sitten.
Minna Stenroosin mukaan salin lattia on avattava ja remontoitava noin 5 vuoden kuluessa. Hän ei tohdi arvioida remontin tarkkoja kustannuksia, mutta arvioi niiden olevan miljoonaluokkaa.
Pöytyän seurakunta selvinnee Pöytyän kirkon julkisivuremontista, mutta sen sisäremonttiin tai Oripäähän sillä ei tällä haavaa riittä rahaa.
Seurakunnassa ollaankin käynnistämässä tasapainottamistoimia.
– Lisälainaa ei voida ottaa, kiinteistöjä on vähennettävä ja mahdolliset tehtävien täytöt lähtevien työntekijöiden osalta on arvioitava tarkasti, Minna Stenroos täsmentää.
Talousnäkymä on haastava
Marraskuun alussa Pöytyän seurakunnalla oli lainaa 1,7 miljoonaa euroa ja tilillä oli noin 150 000 euroa. Tilikauden 2024 ennuste on 30 000 euroa miinuksella ja kirkollisverokertymä on vähentynyt 0,4 prosenttia edellisvuodesta.
Kirkkohallituksella on neljä seurakunnan kriisiytymisestä kertovaa talousmittaria, joista maksuvalmiuspäivien määrä hälytti Pöytyällä. Päiviä oli 60, kun kirkkohallitus pitää vähimmäismääränä 90 päivää.
Myös jäsenmäärän kehitys on huolestuttava. Pöytyän seurakunnassa oli viime vuonna 7 071 jäsentä ja vuonna 2040 heitä ennustetaan olevan 5 501.
Kirkollisvero saa olla korkeintaan 2 prosenttia ja Pöytyällä veroprosentti on ensi vuonna jo 1,75.
Verotulokertymään heijastuu se, että Pöytyä ja Oripää ovat muuttotappiokuntia ja lisäksi niissä on runsaasti ikäihmisiä. Jäsenkohtaiset kirkollisverotuotot jäävät Pöytyän seurakunnassa korkeallakin veroprosentilla helposti pienemmiksi kuin kasvukeskuksissa.
Mikäli seurakunta ei saa talouttaan kuntoon, tuomiokapituli ryhtyy asiassa aloitteelliseksi.
Toiminnasta säästetään viimeiseksi
Merelle Peltonen Galindo ja Minna Stenroos korostivat, että Pöytyän seurakuntalaiset voivat vielä vaikuttaa päätöksentekoon ja asioiden kulkuun. Kirkkohallituksen suositus talousongelmissa kamppaileville seurakunnille on, että ensin luovutaan rakennuksista ja vasta sitten henkilöstöstä sekä toiminnasta.
Minna Stenroosin mukaan tulee olemaan vaikea päättää, mistä kiinteistöistä seurakunta voi luopua.
Pöytyän seurakuntatalojen käyttöaste on korkea, kun tilavuokrat ovat maltillisia ja esimerkiksi yhdistysväki kokoontuu niissä veloituksetta. Seurakunnilla ei kuitenkaan ole velvollisuutta tarjota yleisiä kokous- ja juhlatiloja.
Kirkoista luovutaan viimeisenä, sillä kirkkojärjestyksen mukaan seurakunnalla on oltava kirkko. Lisäksi kirkot ovat suojeltuja, kulttuuriperimän kannalta merkittäviä rakennuksia.
Tärkeitä rakennuksia
Perjantaiseen tiedotus- ja keskusteluiltaan saapuneet riihikoskelaiset sanoivat puolustavansa seurakuntataloaan ja myös oripääläiset pitivät kotikirkonsa ja -seurakuntatalonsa säilyttämistä tärkeänä.
– Jokaisessa kunnassa on oltava kirkko ja seurakuntatalo, linjasi Oripään kunnanvaltuuston puheenjohtaja Matti Kulmanen.
Hänen mielestään kannattaisi tutkia, onko säästöjä saavutettavissa toiminnallisilla muutoksilla. Myös kirkollisen rakentamisen kalleus hämmästytti Kulmasta ja monia muita.
Hannele Rouhiaista harmitti, että seurakunnat sanovat pitävänsä hallussaan Suomen arvokasta omaisuutta eli kirkkoja, mutta niistä ei kuitenkaan tunnuta pitävän huolta.
– Toivon teidän huolehtivan, ettei vastaavaa tapahdu toiste, sanoi Rouhiainen ja viittaisi Oripään kirkon alapohjan tuuletusluukkujen sulkemiseen.
Tilaisuuden lopuksi Ville Auramaa kysyi, mitä Oripään seurakuntatalo maksaa.
– Tarjouksia otetaan vastaan, Minna Stenroos vastasi.
