Muuan tuttavani opetteli syömään haarukka vasemmassa ja veitsi oikeassa kädessä, kun hänet valittiin päätoimittajaksi. Täytyy tunnustaa, että minäkin yritin oppia pöytätavoille tuuratessani Askoa Auranmaan Viikkolehden ohjaksissa. Aiempi yritykseni oli armeijassa ja sitä ennen kipuilin asian kanssa ekaluokalla sekä päiväkodissa.
Innokkaana askartelijana osaan mielestäni käyttää veistä oikealla kädellä aika hyvin, mutta etiketin mukainen ruokailu on liki mahdotonta. Yrittäessäni ruokaa putoaa ja ennen pitkää vasempaan käteen sattuu. Kyseessä on sikäli kiusallinen asia, että sen tähden en nauti illallisista vieraiden ihmisten keskellä.
Haarukan historiaan syventyvien tutkimusten perusteella kaltaisiani pöytätoheloita on ollut olemassa maailman sivu. Välillä meitä on autettu ja sitten taas moitittu.
Haarukkaetikettiväittelyjä oli antiikin aikana Kreikassa, Roomassa ja Egyptissä. Niissä käytettiin kaksi- tai kolmipiikkistä välinettä pidettäessä lihanpalaa paikoillaan. Kun ruoasta poistettiin luu, oikeakätisten oli järkevää tehdä se ottamalla veitsi oikeaan ja haarukka vasempaan käteen.
Kohta kirkonmiehet kiinnittivät asiaan huomiota todeten, että luojan luomat kädet olivat kuin haarukat. Heidän mukaansa oli jumalanpilkkaa käyttää sormien sijaan keinotekoisia piikkejä.
Keskiajalla haarukka tuli Italiaan ja sieltä kauppiaiden mukana Ranskaan. Englannissa naureskeltiin sammakonsyöjien neitimäiselle kikkailulle ja todettiin miehisten miesten syövän käsin. Sittemmin britit pehmenivät ja ostivat haarukoita, mutta syöminen piti tietysti hoitaa toisin kuin Ranskassa. He ottivat tavaksi siirtää haarukan oikealle, kun sillä pantiin ruokaa suuhun. Brittikolonialistit levittivät tavan länteen ja siitä tuli pohjoisamerikkalainen tyyli.
Viimeksi meitä haarukkaoikeistolaisia yritettiin pelastaa yhteiskuntakelpoisiksi 1874 patentoidulla lusikkahaarukalla, mutta lopulta vain vankilat, armeijat, koulut, pikaruokapaikat ja sittemmin halpalentoyhtiöt hyväksyivät sen.
Lista ei ole mairitteleva, joten täytynee jatkaa vasuriponnisteluja ja ehkäpä panostaa välineisiin. Seuraava puhdetyöni taitaa olla haarukka, jonka piikkiosa on kallistettu edestä katsoen hivenen oikealle ja ylös. Jospa se helpottaisi ruoan kulkeutumista perille saakka.