Toimittajan työn suola ovat juttukeikat, joilla usein tapaa mielenkiintoisia ihmisiä ja oppii uusia asioita. On yksi elämänalue, jossa ihmiset ovat järjestään todella innostuneita, iloisia, puheliaita, avoimia ja niin edes päin. Siis sellaisia, jollaisia toivoisi ihmisten yleensäkin olevan – jopa alkaneen marraskuun aikana. Tarkoitan tietysti harrastuksia. Jos ihmiset suhtautuisivat työhönsä samalla intohimolla kuin harrastuksiinsa, Suomen bruttokansantuote olisi moninkertainen ja ihmisetkin onnellisempia.
Välillä on tapauksia, joissa joku on onnistunut tekemään harrastuksestaan työn. Usein he ovat yrittäjiä. Vaikka kiirettä pitää, työtä saa tehdä itselle rakkaan asian parissa, joka ennen oli ”vain” harrastus.
Elämän jakautuminen työaikaan ja vapaa-aikaan keksittiin teollistumisen myötä 1800–luvulla. Silloin työpäivät olivat niin pitkiä, että ihmiset harrastelivat lähinnä nukkumista, mutta nykyään ehtii muutakin.
Minulla ja vaimollanikin on uusi harrastus. Se on vasta lapsenkengissään, mutta hyvällä alulla. Meidän perheessä moni asia on vähän toisin päin. Meillä vaimo jännittää television ääressä äänijänteet kireänä muun muassa jääkiekkoa, hiihtoa ja tennistä. Allekirjoittanut tarkastelee mieluummin keittiössä juurileipätaikinan olemusta.
Moni harrastaa matkailua, mutta me olemme vaimon kanssa harrastaneet jo muutamaan otteeseen tennismatkailua. Syynä on se, että suhteeseemme on kolmenkymmenenviiden vuoden jälkeen ilmestynyt kolmas pyörä. Erittäin sympaattinen ja urheilullinen nuori mies onkin kyseessä. Tai on hänellä ikää jo 35 vuotta, mutta näillä vuosilla suurin osa kanssaihmisistä näyttää tyttösiltä tai poikasilta, yleensä ikäero lasketaan vuosikymmenissä.
Kyseessä on tietenkin Harri Heliövaara. Suomen tennistaivaan kirkkain tähti ja riehakkain tuulettaja, joka voitti kesällä kivikasvoisen parinsa britti Henry Pattenin kanssa Wimbledonin nelinpelin mestaruuden. Kävimme historiallisen voiton jälkeen kesällä Hangossa ihmettelemässä Henkkaa ihan livenä. Siitä innostuneena pistäydyimme syyskuussa Manchesterissä Englannissa katsomassa Suomen Davis cup -pelejä. Matka oli sen verran onnistunut yhdistelmä kulttuuria, urheilua ja kalaperunoita, että pistäydyimme muutama viikonloppu sitten Tukholmassa ATP-turneessa katsomassa, miten kaksikon pelit sujuvat. Hyvinhän ne – ehkä kova kannustus siivitti voittoon. Saas nähdä, mihin sitä tennispallon perässä vielä päätyykään.
päätoimittaja
Asko Virtanen
asko.virtanen@avl.fi