Voisin väittää kuuluvani enemmistöön ajatellessani, että joka syksyn ja kevään perinteeksi muodostuneesta kellojen siirtelyrallista voisi pikku hiljaa jo alkaa luopua. Ajattelen lämmöllä kultaista 80-lukua, jonka aikana arkeemme tuli toinen toistaan hienompia asioita (sain olla tuolloin itse lapsi), mutta tämän nimeltä mainitun keksinnön käyttöönotto osaksi säännöllistä vuosirytmiämme ei kieltämättä ole ollut aivan listan yläpäässä.
Viime viikonvaihteen seinäkellojen viisareiden pyörittelyn ja erinäisten digikellojen säätelyiden jälkimainingeissa mieleeni tupsahti ajatus piipahtaa tarkistamaan päivitettyä virallista tietoa asian käsittelytilanteesta Suomen valtioneuvoston verkkosivuilta. Kesä- ja talviaikaan siirtyminen on yhtenäinen käytäntö Euroopan unionissa, jonka jäsen myös Suomi on pian jo kolme vuosikymmentä ollut. Valtioneuvoston sivuilla kerrotaankin Euroopan komission tehneen ehdotuksen kellonajan siirron lopettamisesta jo vuonna 2018. Euroopan parlamentti äänesti ehdotuksen puolesta keväällä 2019 ja esitti myös äänestyksen yhteydessä, että kelloja siirrettäisiin viimeisen kerran vuonna 2021. Tämä ehdotus kuitenkin edelleen odottaa EU:n neuvoston käsittelyä, sillä neuvosto ja parlamentti päättävät asiasta yhteisesti. Kaikki jäsenmaat eivät vielä ole muodostaneet asiasta kantaansa, mikä on edellytys neuvoston käsittelylle. Asian käsittely on siis toistaiseksi pysähtynyt.
Kaikkien osallisten kantojen muodostumista ja asian käsittelyyn pääsyä odotellessa täytyy siis vain toivoa, että jossain kohtaa asia saadaan valmiiksi ja pääsemme elämään koko vuoden yhdessä ja samassa ajassa. En ole koskaan sitä kokenut, joten odotukset ovat korkealla. Jospa se pitää paikkaansa, että hyvää kannattaa odottaa. Pidän sormet ja varpaat ristissä.
Siihen asti sitten vaan on syytä keksiä jotain muuta ajateltavaa. Mielellään jotain kepeää ja mieltä lämmittävää. Jotain kaunista ja tunnelmallista. Jotain rauhoittavaa ja turvallista. Laitanpa tässä kohtaa ihan silmät kiinni ja annan ajatuksen virrata. En siis mieti kelloja tai aikaa. En mieti mennyttä, enkä tulevaa. Mitä tulee siis mieleeni juuri nyt? Kynttilöiden valo, takkatulen loimu, ruskan luoma väriloisto, villasukat, kuppi höyryävän kuumaa juomaa, metsäretket eväillä tai ilman… kappas, taisin juuri oivaltaa, että minähän olen syysihminen.
Emmi Lovén
Toimituksen avustaja
toimitus@avl.fi