Auranmaan avaraa luontoa ja kulttuurimaisemaa jo parisenkymmentä vuotta rikastuttaneet sudet ovat ottaneet aimo loikan kohti pääkaupunkiseudun urbaania elämää. Suunta on lähtökohtaisesti aivan oikea. Tästä on luonteva jatkaa juuri sinne, missä suurpetoja silitetään myötäkarvaan kaikkein eniten.
Tuoreimmat julkisuuteen asti yltäneet Helsingin seudun taajamasusihavainnot on tehty 41 000 asukkaan Kirkkonummella. Siellä on minkään luontokappaleen vaikea välttää mielenkiintoisia kohtaamisia kaikenkarvaisia lemmikkejään ulkoiluttavien ihmisten kanssa.
Kirkkonummelaiset suhtautuvat asiaan perin tutulla tavalla: susi kuuluu Suomen luontoon, muttei meidän nurkkiimme, ei etu- eikä takapihalle, saati lehtikuusesta työstetylle terassille. Syvissä, kaukaisissa korvissa on suden koto. Niin justiinsa.
Valitettavasti susi ei ihmisen kotipaikkasuosituksesta piittaa. Se kuljeskelee siellä missä milloinkin kuljeskelee. Pääasia, että käypää ravintoa, lähinnä valkohäntäpeuroja, on mukavasti tarjolla. Siihen kattaukseen riittävät pienet peltojen ja asutuksen ympäröimät metsälöt.
Etelärannikon ilmastokin on enimmäkseen sopivan lauhaa ja valmiiksi tallatut polkureitistöt vaivattomia jolkotella. Ihmisestä ei ole mainittavaa harmia, jos harmaaturkki vain osaa välttää moottoriliikenteen tuomat isommat uhat.
EU-tasolla on pähkäilty, josko Keski-Euroopassakin mainiosti menestyvän suden tiukkaa suojelustatusta voisi edes napsun verran höllentää. Ainakin suomalaisen ministeriön virkamiesten mielestä nykykäytännön muuttaminen on “haastava”, jollei suorastaan mahdoton tehtävä. Monta mutkaa on näin radikaalin uudistuksen matkassa. Kova homma.
Täkäläisen maakunnan susilla on 20 vuoden aikana ollut vähintään työllistävä ja värikästä keskustelua herättävä vaikutus. Mappimetri poikineen on täyttynyt mietinnöistä ja lausunnoista, kun tilannetta on tarkasteltu erilaisissa yleisötapahtumissa, palavereissa ja sidosryhmätapaamisissa. Kansaa on kuultu ja ajoittain kenties jopa kuunneltu. Eiköhän Kirkkonummen tienoillakin jatketa samaa rataa.
Pitkä, lämmin kesä taitaa sitkeimmänkin kesäintoilijan mielestä olla tällä erää onnellisesti läpsytelty. Siitä kertoo jo sekin, että etelän koulujen syyslomat alkavat olla finaalissa, Helsinki-Vantaan lentoasemalla oli ruuhkaa – melkein kaaos, Meksikonlahdella voimiaan keränneen hurrikaanin liepeet ylsivät raikkaine tuulineen Suomeen asti ja normaaliaika on jo porstuassa. Kyllä se siitä.
Jorma Kaarto
toimittaja evp.
jtkaarto@gmail.com