KOSKI. Kosken Kaiku täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Juhlagaala pidetään vajaan vuoden päästä syyskuussa ja historiikki on tekeillä. Kosken Kaiun puheenjohtaja ja koskelaisen pöytätenniksen kantava voima Esko Heikkinen on parhaillaan keräämässä historiikkia varten tietoa Kaiun ja varsinkin koskelaisen pöytätenniksen vaiheista.
Heikkisellä itsellään on menossa muutoksen vuosi. Hän jäi kuluvan vuoden alussa eläkkeelle ja on kohta lopettamassa kymmenen vuoden kautensa Suomen Pöytätennisliiton puheenjohtajana. Pestiä Kosken Kaiun puheenjohtajan hän lupaa jatkaa, jos kannatusta on, mutta vain vuoden.
–Ensi vuosi on juhlavuosi, mutta vuonna 2026 en asetu enää ehdolle, hän sanoo.
Koski on Suomen johtavia pöytätennispaikkakuntia. Asian ainutlaatuisuutta lisää vielä se, että kyse on paikkakunnasta, missä on vähän yli 2000 asukasta.
Mutta mistä Kosken pöytätennisinnostus ja menestys on peräisin?
Vastaus jäänee hämärän peittoon, sillä edes Kosken pöytätenniksen suuri mies Esko Heikkinen ei osa antaa asiaan suoraa vastausta.
–1960-luvulla Suomeen tuli paljon uusia urheilulajeja, joita kokeiltiin. Pöytätennis oli yksi niistä, hän sanoo.
Shakkia juostessa
–Pingis on vähän kuin pelaisi shakkia samalla kun juoksee Cooperin testiä eli hyvin taktinen laji ja mitä suurimmassa määrin psyykkinen. Jompi kumpi pelaajista on aina se, joka vie peliä ja toinen joutuu reagoimaan siihen, Heikkinen miettii.
Pöytätenniksen harrastus oli Koskella aktiivista 1980-luvulle saakka. Sitten mestaruussarjajoukkue hajosi ja alkoi hiljaisempi kausi. Uutta puhtia pingispalloon saatiin vuonna 1995, kun Heikkinen muutti Helsingistä takaisin Koskelle.
–Vuodelta 1969 löytyy Kosken Kaiun pöytäkirjoista maininta Esko Heikkisestä merkittävänä pisteiden kerääjänä. Olin silloin kymmenvuotias, Heikkinen sanoo.
Koskelle muuton jälkeen Heikkinen alkoi pelata pingistä poikansa Markuksen kanssa ja tuli siinä sivussa nostaneeksi koko lajin uuteen liitoon. Edellytykset olivat hyvät, sillä Heikkinen oli pitkään työskennellyt pingisliitossa ja valmentanut maajoukkuepelaajia, joten kokemus ja kontaktit olivat kohdallaan.
Vahvoja lajeja on ollut ja on edelleen Koskella muitakin.
–Kosken Kaiun taipaleen alussa hiihto, yleisurheilu ja pesäpallo olivat vahvoja. Siten tuli pöytätennis ja 1970–1980-lukujen taitteessa lentopallo.
Innostus kantaa pitkälle
Heikkisen mukaan yksikin ihminen voi saada paljon aikaan, jos on riittävän innostunut ja kunnianhimoinen.
–Arvostan Martti Lappalaista ja Jouko Mannia erittäin paljon. Olennaista oli se, että Koskella opittiin heidän esimerkillään katsomaan asioita avarammin ja ajattelemaan, että myös valtakunnallinen menestys on mahdollista, Heikkinen sanoo.
–Jos ihmisen sielu palaa jollekin asialle, hän saa paljon aikaan. Jos Koskelle muuttaisi nyt vaikka joku innokas ja lahjakas jousiampuja, laji saattaisi olla täällä muutaman vuoden päästä hyvinkin suuri, Heikkinen havainnollistaa.
Merkitystä on myös sillä, että Koskella liikunnalla on aina ollut keskeinen sija ja kunnan ja urheiluelämän suhteet hyvät.
Urheilulle merkittäviä persoonia on löytynyt ja löytyy yllättävistäkin tehtävistä.
–Kun olin nuori, lähes asuimme Nuortentuvalla. Suuri merkitys oli vahtimestarilla, joka päästi meidät tiloihin, Heikkinen muistelee.