Hankimme kotiimme varashälytinjärjestelmän lähes 20 vuotta sitten. Kannustimena toimivat talomme ohi kesäiltaisin kuljeskelevat, vierasta kieltä puhuvat ja hämärän tuntuiset nuoret miehet.
Samoihin aikoihin ovellemme saapui hälytinjärjestelmämyyjä, jolla kävi flaksi. Hankimme systeemin.
Myöhemmin selvisi, että hämärät tyypit olivat läheisen maatalon uusia kausityöntekijöitä.
Parhaiten hälytinjärjestelmä osoitti loistavan toimivuutensa eräänä kesäkuisena yönä. Olimme perheen kanssa lomamatkalla Yhdysvalloissa. Aikaero Suomeen oli yhdeksän tuntia.
Keskellä yötä mieheni kännykkä soi. Soittaja oli hälytysfirman edustaja, joka kertoi, että varashälyttimemme oli lauennut. Huoli oli suuri, kun tiesimme, että koko talo oli tyhjänä. Ehdin jo ajatella, että niitä ulkomaalaisia siellä sitten on varkaissa.
Miesääni lohdutti näkevänsä valvontakamerasta, kuka kotonamme liikkuu. Miehen mukaan kamerasta näkyi ”harmittoman näköinen, harmaahiuksinen vanhempi nainen”.
Kyseessä oli äitini, jolle oli loman ajaksi jätetty vastuu koiriemme hoidosta. Koiranmuona oli päässyt loppumaan ja mumma oli tullut hakemaan sitä lisää. Kuukausimaksullinen hälytinjärjestelmä toimi siis myös herätyskellona maapallon toisella puolen.
Nykyisin hälytysjärjestelmää tuskin edes muistaa, kunnes se hiljattain muistutti olemassaolostaan. Eräänä iltana eteisestä alkoi kuulua tasaisin väliajoin toistuvaa kimeää piippausta. Sellaista, mitä palohälytin pitää patterien vetäessä viimeisiään.
Hälytinjärjestelmään kuuluu myös palovaroitin, jonka huolto kuuluu hälytinfirmalle. Siedimme ärsyttävää ääntä seuraavaan aamuun asti, jolloin soitin hälytinfirmaan. Miesääni kuunteli kohteliaasti huoltani ja totesi ”meidän laitteemme eivät koskaan piipitä. Jos patterit ovat loppumassa, naisen puheääni muistuttaa, että patterit on vaihdettava”.
Suljin nolona puhelimen. Eteisessä jokin piippasi edelleen. Lampsin katsomaan, mikä muu laite voisi aiheuttaa äänen kuin hälytysjärjestelmä. Keksin, että katon rajassa on pattereilla varustettu ovikello. Irrotin sen pattereineen seinästä luullen tehneeni päivän urotyön.
Kunnes piipaus taas kuului. Illalla isäntä onnistui pienen paikantamisen jälkeen löytämään syyllisen. Eteisen kaapissa, ylähyllyn perällä makasi hälytinjärjestelmän vuoksi tarpeettomaksi jäänyt, jo kellastunut… palohälytin!
toimittaja
Susanne Hiltunen
susanne.hitunen@avl.fi