MARTTILA. Pyhän Martin pitäjässä on kunnostettu tänä vuonna kolme komeaa muistomerkkiä. Kunnostuksen ovat läpikäyneet kunnantalon edessä seisova Pyhän Martin patsas, Härkätien varrella sijaitseva Marttilan taistelun muistomerkki ja muistomerkeistä brutaalein, Suomen viimeisen virallisen mestauksen muistomerkki.
– Ne olivat niin heikossa kunnossa, että jos ylipäätään halusimme pitää ne kunnossa, muistomerkit oli kunnostettava nyt. Onneksi löytyi paikallinen tekijä, joten työstä ei koitunut matkakustannuksia, kunnanjohtaja Anne Ahtiainen kiittelee.
Marttilassa tapahtuneesta, Suomen viimeisestä mestauksesta, tulee 22. päivä lokakuuta kuluneeksi tasan 200 vuotta. Kunnassa päivää muistetaan eri tavoin.
– Järjestämme päivän kunniaksi tapahtuman. Kirjaston yläkertaan tulee ainakin parin viikon ajaksi näyttely, joka kertoo mestauksen historiasta ja myös Marttilan viimeisestä mestatusta, Marttilan elinkeinoasiantuntija Jaakko Salmi kertoo.
Mestauksen muistomerkki, suuri kivipaasi, on pystytetty vuonna 1974. Kivi jalustoineen ja muistomerkkiä ympäröivine kivilohkareineen oli yltä päältä sammaleen ja muun kasvuston peitossa.
Puhdistustyöstä vastasi paikallinen yrittäjä, Kivigrafian Jussi Kormano, yhdessä työntekijänsä Tero Halsvahan kanssa.
– Kaadoimme muistomerkin luota kolme suurta puuta, karsimme kasvustoja ja poistimme kivien pinnalta humusta ja pesimme sammaleen pois. Sammal syö kiveä, Halsvaha toteaa.
”Ei se ole nuijasodan muistoksi”
Muut kaksi kunnostettavaa muistomerkkiä ovat Marttilan taistelun muistomerkki ja kunnantalon pihalla sijaitseva Pyhän Martin -patsas.
Marttilan taistelun muistomerkki täytti tänä vuonna 90 vuotta. Se on pystytetty vuonna 1599 Marttilassa käydyn taistelun muistoksi.
– Usein kuulee sanottavan, että tämä on nuijasodan muistomerkki, mutta ei se ole nuijasodan muistoksi, Marttilan rakennus- ja kiinteistöpäällikkö Jarkko Vihtonen opastaa.
Sen sijaan paikalla taistelivat Kaarle-herttuan ruotsalaisjoukot kuningas Sigismundin ja Aksel Kurjen suomalaisjoukkoja vastaan. Kyseessä oli viimeinen maataistelu joukkojen välillä ja sen voittivat ruotsalaiset.
Voiton seurauksena Suomessa muun muassa säilyi luterilainen usko eikä Suomea liitetty siihen aikaan Viroon asti yltävään Puolaan.
Taistelun muistoksi pystytetty muistomerkki oli kunnostajien mukaan kaikista kolmesta muistomerkistä heikoimmassa kunnossa.
– Se oli kasassa enää Pyhällä hengellä. 20 kiveä oli kokonaan irti. Painepesurilla puhdistaminen vei 1700 litraa vettä, Tero Halsvaha muistelee.
Kaiken lisäksi osa kivistä oli irronnut ja ampiaiset olivat tehneet pesänsä muistomerkin sisuksiin.
Viitanpala kerjäläiselle
Kuntalaisille tutuin muistomerkki lienee vuonna 1984 valmistunut Pyhän Martin muistomerkki. Se oli Tero Halsvahan mukaan säilynyt ehjänä, mutta patsaan jalusta vaati korjausta.
– Kun korjailin tätä kesällä, sain usein kertoa ohikulkijoille, mistä patsaassa on kyse. Patsas ja samalla Marttilan vaakuna kuvaa sitä, kun Pyhä Martinus näki ristiretkellä kerjäläisen ja leikkasi tälle puolet omasta viitastaan, muistomerkin korjaaja kertoo.
Kauttaaltaan musta ja hieman karkeatekoisen oloinen Pyhä Martinus on marttilalaisen taiteilijan Arto Ali-Eskolan käsialaa.
– Kuulin, että hänellä oli tapana valaa patsaiden muotit pellon saveen, siksi tuollainen ulkonäkö, yrittäjä Jussi Kormano tietää.