ARKIRUOKAA-JUTTUSARJA / Iida Kauppi
–Yksi sukka siellä, toinen täällä, Helen Täll kuvaa kolmilapsisen perheen arkea.
Perheenäiti on saapunut töistä kotiin. Ruoka ühepajatoit eli yhden padan ruoka on kätevästi lämmitystä vaille valmiina, sillä se on valmistettu päivää ennen haastattelua. Tällin virolaislähtöisessä perheessä tätä ruokaa tehdään usein, mutta aina isompi satsi, sillä valmistukseen menee kaikkiaan noin kolme tuntia.
Lasten harrastusten, vuorotöiden ja muiden menojen yhteensovittaminen tarkoittaa menevää arkea. Oman vauhtinsa arkeen tuo lenkkejä rakastava, häntäänsä iloisesti heiluttava labradorinnoutaja Rosi.
–Viikossa on yksi päivä, kun ei ole koko ajan juoksemista, Helen Täll sanoo.
Yhden padan ruoka on kuvaava nimi Helen Tällin lempiruoalle, sillä liha ja juurekset ladotaan kerroksittain pataan tai kattilaan ja haudutetaan uunissa tai liedellä kypsäksi.
–Juuresten laittaminen tietyssä järjestyksessä on tärkeää, koska ne kypsyvät eri nopeudella.
Helen Täll kertoo paistavansa kattilassa isolla lämmöllä ensin sipulin ja lihan öljyn sekä voin kanssa.
–Niin, että liha saa väriä kullanruskeaksi. Tykkään laittaa lihan paloina. Siitä tulee kiva, murea.
Sitten hän puolittaa lämmön liedellä ja lisää kattilaan puoli litraa kuumaa vettä. Sitä mukaa, kun Täll saa kuorittua ja paloiteltua juurekset, hän lisää ne kattilaan: lanttua, kaalia, porkkanaa, perunaa ja papuja. Suolaa ja pippuria voi huiskauttaa väliin.
–Juurekset vuorotellen ja kannen saa ottaa pois vain juuresten laittamista varten. Jos käyttää pakastejuureksia, ne kaikki saa laittaa samaan aikaan.
Tärkeää on, ettei kerroksia sekoita liikaa. Näin ruoasta ei tule puuromaista.
–Reunasta voi kauhalla kurkistaa alimpaan kerrokseen, ettei se ota pohjaan kiinni. Jos ottaa, niin lämpötila on liian korkea.
Tällin suvussa kulkenut resepti on helposti muokattavissa.
–Siihen voi laittaa mitä vain, selleriä, jauhelihaa, lampaanlihaa. Joku laittaa pekonia tai ruusukaalia.
Ruoka on Helen Tällin mukaan herkullisinta valmistuspäivän jälkeisenä päivänä, kun maut ovat ehtineet syventyä.
–Me mieheni kanssa tykätään tästä tosi paljon. Tämä ei kyllä ole lasten suosikki juuresten takia.
Helen Täll muistaa syöneensä ruokaa jo lapsena Virossa. Hän ymmärtää lapsiaan, sillä myös hän piti lapsena kaalia omien sanojensa mukaan oksettavan pahana. Porkkanankin hän närppi pois. Silloin isä kehotti tekemään ruoasta haarukalla muussia. Näin hän teki ja sai ruoan syötyä.
–Nykyään olen sitä mieltä, että kaalia pitää olla.
Helen Täll muistelee lapsuudestaan, että ruokaa saatettiin tehdä isosti.
–Ruokaan laitettiin iso liha, kaali neljässä osassa ja perunat kokonaisina. Isot palat laitettiin aina uuniin kypsymään.
Haudutusaika riippuu käytettävistä ainesosista, niiden koosta ja tuoreudesta.
–Talvella kaali menee ensimmäisenä, kesällä viimeisenä. Joskus jätän perunat tarkoituksella vähän raaoiksi, sillä ne jälkikypsyvät.
Helen Täll nostaa kattilasta annoksen lautaselleen ja lämmittää annoksen mikrossa. Hän mainitsee, että ühepajatoit on erinomaista ruokaa painonsa tarkkailijoille.
– Tämä täyttää mahan tosi hyvin, eikä ruoassa ole mitään huonoa kropalle. Kaikki on tasapainossa, vain lihan oma eläinperäinen rasva.
Tällin perhe tuli Laitilaan yksitoista vuotta sitten Virosta töiden perässä.
–Mies sai heti vakipaikan.
Perheen kuopus, kymmenvuotias Emmali saapuu pyörällä koulusta kotiin ja saa innokkaan vastaanoton Rosi-koiralta. Rapsutusten jälkeen hän katsoo kattilaan. Ilme ei ole innostunut, mutta Emmali ei kritisoi.
–Perunaa ja lihaa. Äiti vaan tekee tätä niin paljon.
Emmali kertoo leipovansa mielellään keksejä, muffinsseja ja marjakakkuja. Hän osallistuu ruoanlaittoon isosiskojensa, yläkoululaisen Liiselotten ja lukiolaisen Annabelin kanssa.
–Jos äiti nukkuu ja iskä tekee töitä, yksi meistä paistaa kanan, toinen keittää riisin ja kolmas tekee salaatin, Emmali kertoo.
Helen Täll nyökyttelee vieressä.
–Me olemme yrittäneet lapsille opettaa, että auttakaa toisianne.
Suomalaista ja virolaista ruokakulttuuria verrattaessa Helen Tällille tulee yksi asia heti mieleen.
–Täällä on kaikki makaronia ja pastavuokia. Suomalaiset eivät tunne borssia.
Punajuuresta tehty borssikeitto on myös Emmalin herkkua.
–Smetanan kanssa, Emmali tarkentaa.
Emmali kertoo tykkäävänsä myös sienistä. Niiden löytämisessä hän on perheen mestari.
Tällin perheessä ruokia ei suunnitella pitkälle etukäteen.
–Päivä kerrallaan. Yleisesti kun lähden kauppaan, katson hintojen perusteella, mitä ostan.
Ühepajatoit Helenin tapaan
Noin 1,2 kiloa maustamatonta kassleria
1 iso sipulii
öljyä
voita
1 iso lanttu
noin 10 perunaa
4–5 porkkanaa
1/2 kaali
papuja maun mukaan
kukkakaalia maun mukaan
suolaa, pippuria ja muita mausteita oman maun mukaan.
1) Kuutioi sipuli ja laita kattilaan öljyn ja voin kera.
2) Kuutioi liha ja laita kattilaan.
3) Paista sipuli ja liha kullanruskeaksi. Lisää reilusti suolaa ja maun mukaan mausteita.
4) Laske lämpötilaa ja lisää kattilaan kuuma vesi sipulin ja lihan päälle. Laita kansi päälle.
5) Kuori ja kuutioi lanttu ja lisää kattilaan kannen alle.
6) Kuori ja kuutioi porkkana ja lisää kattilaan kannen alle.
7) Lisää pilkotut perunat ja pavut.
8) Ripottele suola ja anna hautua kannen alla, kunnes juurekset on pehmeitä.
Ps. Sekoita varovasti vaan pari kertaa nostamalla pohjasta seosta ylös. Tarvittaessa lisää kuumaa vettä tai säädä lämpöä sopivammaksi.
Tuoreita juureksia käyttäessä ruuanlaittoon menee alusta loppuun noin kolme tuntia. Pakastejuureksia käyttäen noin 1–1,5 tuntia.
Auranmaan Viikkolehden ja muiden TS-yhtymän lehtien yhteisessä Arkiruokaa-juttusarjassa vieraillaan ruokapöydissä eri puolilla Varsinais-Suomea ja vinkataan ratkaisuja arjen ruokapulmiin.
Haluatko jakaa hyvän, helpon ja nopean arkiruokareseptisi lukijoiden kanssa? Laita viestiä osoitteeseen lukijalta@avl.fi