Kännykkäriippuvuus on vielä melko nuori ilmiö, mutta jo nyt puhutaan älypuhelimien liiallisen käytön heikentävän pitkäjänteisyyttä ja keskittymiskykyä. Voitaneen myös todeta kuten Kosken seudun yläasteen rehtori Jouni Karvonen, että kännykkäriippuvuus on koko yhteiskunnan läpäisevä ongelma: Vahvaa riippuvuutta on syntynyt ikään ja sukupuoleen katsomatta. Yhteiskunnallinen keskustelu kuitenkin kääntynyt lähinnä lapsiin ja nuoriin sekä kouluihin.
Valmisteilla oleva laki kännyköiden käytön rajoittamisesta kouluissa toisi luultavasti työrauhaa oppitunneille. Mutta kuten Karvonen (s. 3) arvioi, sillä tuskin ratkaistaan varsinaista ongelmaa: kännykkä- ja someriippuvuutta. Riippuvuuden muodostumisessa ja hoitamisessa muu kuin kouluaikainen käyttö onkin ratkaisevampaa.
Jututtamamme oppilaat tunnistavat itsekin ongelmat ja tietävät muun muassa, että läksyjen teko voi häiriintyä, jos kännykkä piippaa vieressä. Ongelmien tunnistamisesta voi kuitenkin olla pitkä matka toimintatapojen muuttamiseen, jos riippuvuus on jo syntynyt. Aikuisten vastuulla onkin ennaltaehkäistä riippuvuuden muodostuminen. Siinä voi lähteä liikkeelle kiinnittämällä huomiota siihen, minkälaisen mallin antaa nuorille kännykän käytöstä. Onko itsekään ruorissa vai päinvastoin?
Samalla on hyvä myös muistaa, etteivät kännykät ole pelkästään pahasta. Ne voivat esimerkiksi pelillistämisen kautta mahdollistaa monenlaista oppimista. Yksinäisille kännykkä voi olla henkireikä, joka auttaa selviytymään koulupäivästä.