Auranmaan Viikkolehden seuratoimintapalstalla kerrotaan tämän tästä bussireissuista, jotka vievät eläkeläisiä päivämatkan päähän kotikonnuilta.
Kyseessä on lähimatkailun kannalta merkittävä asia, kun tarkastellaan lukuja. Yksinomaan Eläkeliiton Pöytyän yhdistys tekee lähes ympäri vuoden matkoja, ja niistä jokaiselle osallistuu kymmenittäin ihmisiä, kuten tässä lehdessä esitellylle sokkomatkalle. Kun moinen joukko kaartaa linja-autolla pihaan, kotiseutumuseo tai tilamyymälä kannattaa pitää hetken avoinna. Jos järjestöt lopettaisivat retkitoiminnan, monen paikalliskulttuurista kertovan helmen ylläpito kävisi ainakin omistajansa kannalta merkityksettömäksi.
Hattua pitää nostaa retkien järjestäjille, jotka harrastuspohjalta kartoittavat potentiaalisia kohteita, hoitavat ilmoittautumiset ja itse retkillä huolehtivat tunnelmasta sekä kaikkien pysymisestä mukana.
Eläkeläisjärjestöjen reissuilla vaalitaan samaa ajatusta kuin 1930-luvulla suosioon nousseilla Valtionrautateiden rengasmatkoilla. Ne kehotettiin tekemään hyvässä seurassa ja matkan tuli sisältää luonnon sekä nähtävyyksien ihailua kulttuurilla höystettynä. Ajatuksena oli tutustua edullisen matkalipun turvin paikkoihin, joista Sakari Topelius Maamme kirjassaan kertoi.
Tuolloin matkailu nähtiin isänmaallisuuden sekä kansalaissivistyksen vaalimisena ja sitä se on edelleenkin, mutta varsinkin eläkeläisten matkoilla keskeistä on hyvinvoinnin kohentaminen ja sosiaalisten suhteiden ylläpito. Päiväretket ovatkin mitä parhainta yksinäisyyden ehkäisyä, mielenterveystyötä ja toimintakyvyn ylläpitoa. Niille on vaikea keksiä korvaavaa ja yhtä tehokasta mielihyvän tuottajaa.