Virpi Koskisen puikoilta putosi lämmintä ja luovaa väri-iloittelua – Käsityöt esillä Marttilan kirjastossa

0
Sinisävyinen Korpi ja keltasävyinen Viskinen syntyivät sanaleikistä.

MARTTILA. Marttilan kirjaston syyskuun näyttely on inspiraation ja ilon lähde sukkien neulojille. Ja vaikka sukkapuikkoja ei itse heiluttelisikaan, Virpi Koskisen Puikoilta pudonneet -neulenäyttely tarjoaa runsaasti kaunista katseltavaa. Kokonaisuus on kuin terapeuttinen lämmin halaus, joka lohduttaa ja rohkaisee.

Koskinen on tehnyt käsitöitä koko ikänsä, mutta sukkapuikot eivät aiemmin totelleet. Ne hän kesytti kärsivällisesti silmukka kerrallaan vasta viime vuoden tammikuussa YouTube-videoiden avulla. Helpolla Koskinen ei itseään päästänyt, vaan hyppäsi heti syvään päätyyn: Ensitöikseen hän neuloi pitkävartiset kirjoneulesukat. Sen jälkeen puikoilta on pudonnut sukkapareja 4–5 parin kuukausitahdilla.

–Ensimmäiset sukat kun tein, en ymmärtänyt mitään esimerkiksi langan vahvuuksista tai kavennuksista. Kun sain ekat sukat valmiiksi, ymmärsin jo vähän. Äiti olisi nyt ylpeä, Koskinen myhäilee.

Nykyisin puikoilta putoilee myös Koskisen itse suunnittelemia sukkamalleja. Niitä luova kädentaitaja ryhtyi suunnittelemaan Marttilan sukkakilpailun innoittamana.

–Marttila-sukan myötä aloin ymmärtää suunnittelua. Ja nyt jos kutoessa tulee virhe, osaan jo lukea sitä.

OMIA MALLEJA on näyttelyssä arviolta puolet. Jokaiselle on oma nimi ja tarina, joita Koskinen on kiinnittänyt näyttelyyn sukkaparien yhteyteen. Tällä tavoin tekijä kertoo katsojille paljon myös itsestään, unohtamatta kertoa sitäkään, jos sukkaparin suunnittelija onkin joku toinen.

Omat mallit tulevat Koskisen mukaan mieleen jostakin vain. Usein hän lähtee kännykkään lataamansa suunnittelusovelluksen avulla kokeilemaan, miten jokin kuvio toimisi.

–Monestikaan se ei onnistu, mitä on ajatellut.

Värit ovat Koskiselle tärkeitä ja hänellä on silmää nähdä, miltä jokin kuvio näyttää eri väreissä. Hänen mukaansa on ihanaa hypistellä lankakaapin keriä ja sommitella eri värejä yhteen.

–Musta on hyvä tehosteväri, mutta sen kanssa en pääse sinuiksi.

Mustaa näyttelyn sukista löytyykin vain muutamista. Yksivärisetkin ovat harvassa.

–Yksivärisiin kärsivällisyyteni ei riittäisi. Pitää olla jokin haaste, joka vie mennessään.

Näihin sukkiin Koskinen pystytti Lapin kodan.

KOSKINEN laskee olleensa vain kaksi päivää kutomatta sukkien kutomisen aloitettuaan. Kutominen on hänelle terapiaa, jota ilman hän ei jaksaisi.

–Suurin syy, miksi teen näin paljon, on jalat, kovista kivuista kärsivä Koskinen kertoo.

–Kipu on kaiken aikaa olemassa, mutta kutomiseen keskittyminen vie ajatukset pois kivusta.

Koskiselta on jalkavaivojen ja niiden hoidossa sattuneen hoitovirheen vuoksi jäänyt liikunta ja kaikki, mitä hän aiemmin harrasti. Kutominen on antanut tekemistä, joka pitää mielen kaikesta huolimatta virkeänä.

–Antaa paljon, kun näkee kätensä jäljen, Koskinen miettii ja toteaa sukista olevan iloa myös valmiina.

–Itse käytän sukkia ympäri vuoden, koska jalat ovat kylmät ja kipeät. Jokaiselle päivälle on ihana valita omat sukkansa. Minulla on myös yösukat erikseen.

Läheisetkin ovat saaneet osansa sukkien tuomasta ilosta, sillä useammat parit ovat päätyneet lahjaksi. Myyntiin Koskinen ei sukkia tee, koska arvelee, että siihen voimat eivät riittäisi. Ilman lankoja hän ei kuitenkaan lähde minnekään ja kotona hänellä on kaapillinen eri värisiä keriä aina valmiina.

Muisto-sukat kuljettavat ajatukset syksyn värjäämien lehtien peittämää metsäpolkua pitkin laavulle.

Koskisen mukaan sukkien kutomisessa mukavin vaihe on varsi.

–Jossain vaiheessa kantapää tuntui tylsältä, mutta nyt osaan siitäkin nauttia.

Parasta kuitenkin on, kun sukat tulevat valmiiksi ja saa päättää, mitä tekee seuraavaksi.

Edelleenkään Koskinen ei pidä itseään taitavana sukkien kutojana, sillä hallussa on esimerkiksi vasta kaksi kantapäämallia. Kertyneiden sukkien määrä sekä ystävien tsemppaus ja tuki rohkaisi ja kannusti näyttelyn pystyttämiseen. Myös näyttelyn rekit tehnyt ja pystyttämisessä auttanut aviomies saa kiitosta.

–Ilman Reijoa ei olisi näyttelyä, Koskinen sanoo ja iloitsee, että sai tuoda töitään näytille itselleen tärkeään Marttilaan kirjastoon.

Virpin Verstaan Puikoilta pudonneet -neulenäyttely Marttilan kirjastossa 30.9. asti kirjaston aukioloaikoina.