AURA. Auran skeittipuisto Nuorisokahvila Cafescon pihalla avattiin remontin jälkeen lauantaina. Avajaisia juhlistettiin puffetista nauttien ja skeittaamalla ammattilaisten opastuksessa.
– Skeittipuiston pintaa on korjattu, kuopat ja säröt on poistettu. Nyt uskaltaa mennä skeittaamaan, kertovat Auran kunnan nuorisotyöntekijä Jenni Varjo sekä mopopajan nuoriso-ohjaaja Tomi Varjo.
Paikalle oli kutsuttu 7skateboardingin Topi Määttä ja Micael Nilsson opastamaan lajin saloihin. Heiltä sai lainaan laudat ja suojavarusteet.
– Olemme molemmat skeitanneet jo parikymmentä vuotta, ihan lapsuudesta asti. Tämä on kahdeksas vuosi, kun opetamme skeittausta Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Pystymme viemään oman skeittiparkin mihin tahansa, missä on asfalttia, Määttä kertoo.
Turvallisuus on tärkeä osa skeittausta.
– Pidämme huolen siitä, että tapahtumissamme on aina oltava vähintään kypärä. Siihen opetetaan alusta asti. Muutkin suojat saa meiltä lainaan. Näin voi tulla turvallisesti kokeilemaan, vaikka ei olisi ikinä ennen kokeillut, Määttä jatkaa.
Auran skeittipuiston yleisvaikutelma sai ammattilaiset mietteliäiksi.
– Mittasuhteiltaan tämä on erikoinen. Kenttä on pieni ja laitteet ovat tosi isoja. Omat kalusteemme on suunniteltu aloittelijaystävälliseksi, joilla pääsee helposti liikkeelle. Täällä ei ole mitään alta metristä laitetta. Vauhtia kertyy hurjasti ja aidat tulevat nopeasti vastaan. Ei ihan optimaalista ainakaan aloittelevalle harrastajalle, Topi Määttä mietiskelee.
– Asfaltin saumat ja vastaavat, tekevät pienen pykelmän. Ne vaikuttavat aina skeittaajan tasapainoon. Asfaltti on paikoin todella karhea. Öljysora ei kuulu skeittiparkin materiaaleihin ollenkaan, Micael Nilsson huomauttaa ja tutkii Auran skeittipuiston rampin sauman liiallista jyrkkyyttä.
Alkuun tasamaalla
Ikähaarukka lajin parissa on iso, 3-vuotiaista kuusikymppisiksi asti. Joukossa on myös skeittiperheitä, joissa kaikki ovat enempi tai vähempi laudalla.
– Kun lapset innostuvat, vanhemmat katsovat vähän aikaa vieressä ja kysyvät onko heillekin suojia, kun näyttää niin kivalta, Topi Määttä kertoo.
Skeittaaminen aloitetaan tasamaalla. Sen jälkeen ovat vuorossa mäet ja hyppyrit.
– Hartia edellä, painonsiirto varpailta kantapäille. Katse sinne minne ollaan menossa. Kun muistaa joustaa jaloilla, niin tasapaino pysyy pidempään. Polvien joustaminen on tärkeää kaikessa mitä tekee, Määttä luettelee vinkkejä aloittelijoille.
Auralainen Onni Rinne, 7, tuli koettamaan skeittausta isänsä ja pikkuveljensä seurassa.
– Olen kerran kaverin luona kokeillut, hän sanoo.
Onni lähti reippaasti Määtän opastuksella skeittaamaan paikalle tuodulle radalle ja uskaltautui sitten myös uusitulle rampille.
7skateboarding toi paikalle matalan kynnyksen tasapainolautoja. Ne on tarkoitettu tasapainon kehittämiseen ja temppujen kuivaharjoitteluun. Tasapainolaudat ovat hyviä myös niille, jotka eivät uskalla heti nousta skeittilaudalle.
Skeittipaikkojen siisteys on tärkeää myös turvallisuuden kannalta. Sekä Määttä että Nilsson poimivat pieniä kiviä pois radalta.
– Pikkukivet aiheuttavat vaaratilanteita. Renkaat ovat niin pienet, Määttä huomauttaa.
Jokainen kaatuu joskus
– Suojien käyttö auttaa ainoastaan silloin, kun ne ovat päällä. Mitä enempi skeittaa, niin oppii tunnistamaan hankalia tilanteita. Kun meinaa kaatua, niin silloin osaa hypätä pois laudalta tai lopettaa tempun tekemisen ennen kuin on nurin, Micael Nilsson kuvailee.
Monella on ajatus, että pitäisi onnistua heti. Tässä on päinvastoin ja vanhakin konkari epäonnistuu tasaiseen tahtiin. Jos haluaa uutta oppia, niin tulee kaatumisia. Enemmän epäonnistumisia kuin onnistumisia, Topi Määttä valistaa.
– Skeittaus on antanut itselleni niin valtavasti. Joukkuelajit eivät ole olleet juttuni. Skeittaus on omaehtoista, edullista harrastamista. Lajissa ei ole sääntöjä. Jos haluat mennä istualtaan, niin menet. Ei ole valmentajaa tai ketään muuta sanomassa teetkö oikein tai väärin. Teet vain omaksi iloksi, Micael Nilsson lisää.
Skeittaus on kaikkien laji. Enää ei ole väliä minkälaiset vaatteet on päällä. Hyvät, mukavat skeittikengät ja skeittilauta riittää. Harrastajien ei oleteta olevan huligaaneja ja näkemys lajiin on myös olympialaisten myötä entistä positiivisempi.
Marika Suuronen