Olen ihailut ja ihailen edelleen teitä marttilalaiset. Ihailuni alkoi 1960-luvulla, kun olin paljon tarjoilemassa Marttilassa äitini pitopalvelun puitteissa. Erityisherkkänä ihmisenä vaistosin nopeasti asukkaiden yhteenkuuluvaisuuden. Marttilassa juhlissa oli aina läsnä luonnollinen, toisia kunnioittava ilmapiiri. Olitte ystävällisiä ja hyvin käyttäytyviä.
Luin AVL:stä (23.8.), miten Marttilassa osattiin kiittää lahjoittajaa. Tämä osoittaa, että käytöstavat osataan edelleen.
Omalta osaltani voin todeta päinvastaista. Olisin kerrankin halunnut olla ylpeä asuinkunnastani ja sen luottamushenkilöistä. Mutta kukaan heistä ei halunnut kiittää minua lahjoituksestani. Ja kuitenkin jokainen heistä edustaa kuntaa ja kuntalaisia.
U-M Nummela