Luonnonvarakeskus (Luke) tiedotti arvioivansa Suomen tämän vuoden viljasadon määräksi 3,3 miljardia kiloa. Kauraa on luvassa tavanomaista enemmän, mutta ohran ja rukiin sadot jäävät keskimääräistä pienemmiksi. Kaiken kaikkiaan näkymä on kohtuullinen.
Useimmissa medioissa satoennusteet kuitataan perinteisesti pikku-uutisella, mutta nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa niiden äärelle kannattaa pysähtyä. Konflikteista kerrottaessa tuppaa unohtumaan historiankirjoissa toistuva havainto, jonka mukaan millään asejärjestelmällä ei rappeuteta yhteiskuntaa yhtä tehokkaasti kuin nälällä.
Jatkosodassa Saksa sitoi Suomea rinnalleen viljatoimitusten turvin, jotta Suomi piti mahdollisimman paljon miehiään rintamalla. Neuvostoliitto hallitsi omia sekä alusmaidensa kansalaisia niukkuudella, mikä sai kokonaiset kansakunnat tyydyttämään tarpeitaan mitä mielikuvituksellisimmin keinoin, laista, järjestyksestä ja kanssaihmisistä piittaamatta. Sittemmin sama ilmiö on nähty esimerkiksi Balkkanilla, Afganistanissa ja Lähi-idässä.
Nykyaikaisten suurtilojen viljelijät ovatkin kansallisen turvallisuuden kannalta vähintään yhtä tärkeitä erikoisosaajia kuin hävittäjälentäjät, etenkin kun kotitarveviljely on vähentynyt. Historia osoittaa myös sen, ettei nälän synnyttämä yhteiskunnallinen piittaamattomuus kaikkoa sitä mukaa kuin kauppojen hyllyille ilmestyy ruokaa. Nälkävuosina opittu keplottelu jatkuu helposti laajalle levinneenä korruptiona.
Suomessa ei ole hetkeen jouduttu miettimään nälkää ja sen seurauksia yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineenä, mutta toivottavasti ne ovat sisäministeriön ja valtiovarainministeriön viranhaltijoiden mielessä, kun he parhaillaan työstävät laajaa selvitystä alueellisen varautumisen kehittämistarpeista.