Tänä kesänä olen kiertänyt useita kotimaan matkailukohteita. Viimeksi tutustuin Tuusulan Lottamuseoon, jossa oli mielenkiintoinen näyttely lottien toiminnasta sodan aikana. Siellä tuli elävästi mieleen äidin kertomat sota-ajan kokemukset Karjalassa. Äitini Riitta Savolainen on syntynyt syksyllä 1930 Kurkijoella Räihävaaran kylässä. Hänen äitinsä Anna-Maria Rämänen kuului lottajärjestöön ja 10-vuotiaana Riitta liittyi tyttöosastoon. Hänelle teetettiin oma pikkulottapuku, joka oli hyvin tärkeä nuorelle tytölle.
Monet äitini muistot sota-ajalta liittyvät sen tähden ruokaan, että siitä oli puutetta. Talvisodan syttyessä ehdittiin leipoa leipää ja suolata vähän teuraslihaa mukaan evakkomatkalle. Juna vei evakot Haapamäelle ja sijoituspaikkana oli maalaistalo Keuruun seudulla. Perheeseen kuului äiti, isä, mummo ja 4 lasta, pienin oli 4 kuukauden ikäinen. Riitan isä ja isoveli eivät olleet rintamalla ikänsä puolesta. Heillä oli mahdollisuus kalastaa lähijärvellä ja hankkia ruokaa perheelle.
Lähitalosta löytyi Riitalle seuraksi samanikäinen tyttö, jonka kanssa käytiin marjametsässä. Kerran, kun saalista ei löytynyt, tytön äiti täytti Riitan kannun maidolla tuliaisiksi evakkoperheelle. Kyläläiset sanoivat emännän olevan hermosairaan, mutta Riitan äiti oli sitä mieltä, että hyvä antaa vähästä, paha ei paljostakaan.
Jatkosodan aikana suurin osa evakoista muutti takaisin entisille asuinpaikoilleen rintaman ollessa kauempana idässä, niin myös Rämäsen perhe kesällä 1942. Osa kylän taloista oli purettu ja viety taloryhmäksi kolhoosiin. Kotitalosta puuttui osa kattoa tuvan ruokapöydän kohdalta ja kuistin puupaneelit ja kuistin kauniit ikkunat oli irrotettu. Pihan nuoret omenapuut ja marjapensaat oli kaivettu ylös, vain kuopat olivat jäljellä.
Rämäset ehtivät asua Kurkijoella vähän yli kaksi vuotta syksyn 1944 evakuointimääräykseen asti. Silloin lähtö oli lopullinen. Viikon verran oli aikaa pakata mukaan irtainta ja varustaa ruokatavaraa mukaan. Junalla mentiin Pohjanmaalle Ylistaroon.
Lopullinen sijoituskunta oli Yläne, josta perhe hankki tontin. Ensin rakennettiin sauna ja navetta ja sitten pikkuhiljaa asuintalo, joka valmistui 1948. Onneksi tonttiin kuului vuokraoikeus Pyhäjärven rantaan, jotta sai pula-aikana kalastettua lisäruokaa pöytään. Usein muitakin Kurkijoen evakkoperheitä tuli viikonloppuisin ison kalapadan ääreen.
Pikkulotan tehtävät liittyivät muonitukseen ja viestien välityksiin. Jatkosodan aikaan 14-vuotias Riitta oli äitinsä mukana auttamassa haavoittuneiden sotilaiden hoidossa heidän ollessa kotilomalla.
Kurkijoella taloissa oli venäläisiä sotavankeja työtehtävissä. Apua tarvittiin ruokailun järjestämisessä ja tarjoilussa. Rämäsellä oli puhelin ja heille tuli sodan aikana viestejä eteenpäin toimitettavaksi.
Äidin serkku, rintamalotta Siiri Rämänen kuoli Elisenvaaran juna-aseman ilmahyökkäyksessä 20.6 1944. Hän oli juuri lomalla ja nostamassa rahaa aseman pankista.
Pommituksen jäljet olivat järkyttäviä: 150 kuoli ja asemapihan palossa loukkaantuneita oli paljon. Riitta joutui viemään puhelimitse tulleita viestejä kyläläisille. Raskain tehtävä oli Siiri-serkun kuoleman ilmoittaminen hänen vanhemmilleen, jotka asuivat tuolloin väliaikaisesti Rämäsen pihapiirissä olevassa mökissä.
Yläneeltä Lietoon Riitta muutti avioliiton myötä ja päätyi pienviljelytilan emännäksi. Kuusilapsisen perheen äitinä ei ollut vapaa-ajan ongelmia.
Aviomies kuoli vuonna 1994, ja sen jälkeen elämä on ollut verkkaisempaa. Muistisairaus on hankaloittanut elämää, mutta tutussa ympäristössä tukitoimien avulla Riitta voi vielä asua omassa kodissaan poikansa omaishoidettavana. Omaiset ovat hakeneet Riitalle Lotta Svärd -säätiöltä kuntoutusta joka toinen vuosi.
Virkistystoiminnalla ja kotikuntoutuksella on ollut positiivinen vaikutus arkeen ja fyysiseen kuntoon. Lääkärintodistuksen perusteella säätiö myöntää pienituloisille lotille kuntoutus- ja sairaskuluavustusta vuosittain ja pikkulotille joka toinen vuosi. Hakemuskaavakkeet löytyvät säätiön nettisivuilta, joten omaisten apua tarvitaan hakuun.
Rintamalottia oli sodan aikana enimmillään 240 000 ja pikkulottia 50 000. Nykyään lottia arvioidaan olevan n. 500 ja pikkulottia 3 000. Lukemat vähenevät nopeaa vauhtia, kun pikkulotatkin ovat jo yli 90-vuotiaita. Lottien omasta toivomuksesta säätiö tulee tulevaisuudessa tukemaan lapsia ja haastavassa elämäntilanteessa olevia perheitä.
Pikkulotan tytär
Marja Huttunen