PELIARVOSTELU. Night in the Woodsin kauniin visuaalisen estetiikan ja eläinhahmojen ei kannata antaa hämätä, sillä kyseessä ei ole kevyttunnelmainen peli. Nuorille aikuisille ja opiskelijoille se kuitenkin tarjoaa samaistuttavia asioita.
Night in the Woods tapahtuu vuonna 2017. Pelaajan hahmo on 20-vuotias Mae Borowski, sukunsa ensimmäinen jäsen, jolla oli mahdollisuus päästä opiskelemaan yliopistoon. Peli alkaa siitä, että Mae joutuu kulkemaan jalan Possum Springin bussiasemalta kotiin, koska hänen isänsä muisti saapumispäivän väärin.
Mae on vuoden opiskelun jälkeen lähtenyt yliopistosta ja palannut lapsuutensa pikkukaupunkiin asumaan vanhempiensa luokse. Kotiin palattuaan hän yrittää sopeutua uuteen arkeen tässä Yhdysvaltain ruostevyöhykkeellä olevassa kuihtuvassa pikkukaupungissa. Possum Springsin asemaa voi verrata Suomessa oleviin maalaiskuntiin. Näiden kuntien kunnian päivät ovat jo menneet, ja nuoret muuttavat niistä töiden ja opiskelumahdollisuuksien perässä kaupunkeihin jättäen jälkeensä vanhemmat sukupolvet ja ne, joille ei ole mahdollisuutta lähteä.
Pelissä Mae kulkee ympäri kaupunkia, ja tarina etenee hänen jutellessa muille hahmoille. Mae tapaa hyvän ystävänsä Greggin sekä entisen lapsuudenystävänsä Bean. Maen viettäessä aikaa Greggin tai Bean kanssa, pelaajan ymmärrys hahmoista ja kummankin persoonallisuudesta syvenee. Esimerkiksi ollessaan Bean kanssa, Mae pyrkii palauttamaan heidän entisen ystävyytensä. Pelin hahmot ovat hyvin inhimillisiä ja niiden ulkonäkö on tyylillinen valinta.
Ulkonäöltään hahmot ovat eläimiä, mutta persoonallisuudeltaan ihmisiä. Eläinhahmojen käyttö mahdollistaa toimintaa, joka ei ihmiseltä onnistuisi. Esimerkiksi Mae, kissa, pystyy hyppäämään korkealle ja kulkemaan sähkötolppien välisillä johdoilla sekä talojen katoilla. Pelissä käsitellään vakavia teemoja kuten mielenterveyttä ja matalapalkkaisten työntekijöiden asemaa.
Viisi vuotta ennen pelin tapahtumia Mae kärsi vakavan psykoosikohtauksen, joka vääristi hänen perspektiiviänsä ja aiheutti ahdistusta niin paljon, että hän hakkasi yhden toisen opiskelijan sairaalakuntoon pesäpallomailalla. Tämän välikohtauksen jälkeen muut Possum Springsin nuoret alkoivat vältellä häntä ja kutsua häntä murhaajaksi.
Sekä Gregg että Bea haluavat muuttaa pois Possum Springsistä, koska se ei ole heille sopiva paikka. Gregg ja hänen poikaystävänsä Angus säästävät rahaa, jotta he voisivat muuttaa homoystävällisempään kaupunkiin.
Beaa estää lähtemästä se, että hänen täytyy huolehtia huonokuntoisesta isästään sekä suvun rautakaupasta. Tämän takia Bea on kateellinen Maelle, jolla on ollut mahdollisuus lähteä pois kotikaupungista opiskelemaan. Bea ei pysty tätä tekemään velvollisuuksiensa takia, ja tämä vaikeuttaa heidän ystävyytensä uudelleenrakentamista.
Juoni käynnistyy kunnolla, kun Mae näkee Harfest-nimisen tapahtuman aikana yhden mystisen kultin jäsenen kidnappaavan nuoren henkilön. Mae alkaa tutkia kultin olemassaoloa ystäviensä kanssa. Kultti kidnappaa ja uhraa mielestään hyödyttömiä, yhteiskunnalle sopimattomia henkilöitä, jotta se voisi palauttaa Possum Springsin vanhaan hohtoonsa.
Kultin mukaan tuominen on kiinnostavaa. Kultin kautta peli käsittelee konservatiivisesti ajattelevia ihmisiä ja heidän kyvyttömyyttään hyväksyä, että he eivät voi enää saavuttaa aiempaa menestystään muuttuvan yhteiskunnan takia. Todennäköisesti olisin tykännyt kuitenkin pelin tarinasta ilman kulttia enemmän, koska silloin se olisi keskittynyt käsittelemään hahmoja ja niiden välisiä suhteita sekä konflikteja.
Peli loppuu mielestäni vähän kuin seinään. Loppu on avoin, eikä se käsittele kaikkia asioita tyydyttävään pisteeseen asti. Pelaajat eivät saa tietää, pystyvätkö Gregg ja hänen poikaystävänsä Angus muuttamaan Possum Springsistä Bright Harbouriin, mitä Maelle tapahtuu seuraavaksi tai voiko Bea vapautua rautakaupan pyörittämisestä ja isästänsä huolehtimisesta.
Night in the Woods on periaatteessa visuaalisen novellin ja tasohyppelyn risteytys, jossa käsitellään ihmissuhteita ja muuttuvan yhteiskunnan vaikutuksia työväenluokkaisten oloihin. Pelissä on aina sama loppu. Pelissä ei ole varsinaisesti mitään selkeää päämäärää, kunhan pelaaja vain etenee tarinassa eteenpäin.
Toisaalta tuo pelin loppu ja hahmojen optimistinen epävarmuus tulevaisuudestaan kuvaa monien nuorien suhdetta tulevaan. Tässä konfliktien ja talouden epävarmuuden täyttämässä maailmassa vanhoihin hyviin aikoihin vetoavat ryhmät ja liikkeet onnistuvatkin helposti hankkimaan jäseniä ja tukijoita. Emme tiedä, mitä tulee tapahtumaan, joten pitää koko ajan olla varuillaan tulevan takia, mutta toivoa, että se tuo mukanaan jotain hyvää. Kuten Mae, Gregg, Angus ja Beakin toivovat.
Ville Remes