MARTTILA. Virve Leppäsen innostus musiikkiin ja nimenomaan viulunsoittoon on alkanut jo varhain.
–Äiti kertoo, että olin nelivuotiaana pyytänyt viemään minut musiikkikauppaan soittamaan viulua. Tuolloin Helsingin Aleksanterinkadulla sijainneen Fazerin musiikkiliikkeen myyjä ei kuitenkaan antanut minulle soitinta käteeni, ja olinkin siitä hiljaisesti loukkaantunut, Virve Leppänen kertoo ensikokemuksestaan ja innostuksestaan viuluun.
Tuo innostus ei kuitenkaan tämän kokemuksen myötä mihinkään hävinnyt, vaan jo muutaman vuoden kuluttua Leppänen oli ”tositoimissa” viulunsoiton parissa.
–Janakkalan musiikkiopistossa aloitin viulunsoiton kahdeksanvuotiaana. Kävinkin soittotunneilla aina 20-vuotiaaksi asti. Soittotunteja täydensivät sitten musiikin teoriaopinnot ja myös monet musiikkileirit kesäisin, Virve Leppänen sanoo.
Kiintymys nimenomaan viulunsoittoon on Virve Leppäsellä samalla tavalla ”verissä”, kuin se voisi olla minkä tahansa muunkin soittimen osalta.
–Soittamisesta on vaikeaa puhua ilman, että puhutaan soittimista. Viimeiset kaksikymmentä vuotta kanssani on kulkenut yli satavuotias saksalainen viulu, jota ilman olisi vaikeaa olla. Uskon, että moni muukin muusikko kiintyy soittimeensa ja sen ainutlaatuiseen ääneen. Toisaalta, viulunsoitto on kyllä ergonomiansa puolesta ihan vihoviimeistä puuhaa. Olen kuullut sanottavan, että jos viulu keksittäisiin tänä päivänä, se kiellettäisiin lailla.
Musiikki koko ajan läsnä
Nykyisin Marttilassa asuvan Virve Leppäsen perheessä musiikilla on varsin suuri jalansija, sillä myös hänen puolisonsa Anssi Leppänen on monipuolinen ja taitava muusikko.
–Meillä soi päivittäin. Jos emme itse soita, sitten kuuntelemme musiikkia. Perheemme jäsenillä on jokaisella oma mielimusiikkinsa, mutta yhdessä innostumme kuuntelemaan esimerkiksi Beatlesia ja Queenia. Musiikki on perheemme henkireikä ja tapa huokaista arjen keskellä. Kun puolisoni istuu pianon ääreen kotona soittamaan, oma sykkeeni laskee heti. Ja musiikin kautta olemme tutustuneet myös moniin meille tärkeisiin ihmisiin, Virve Leppänen luettelee musiikin positiivisia vaikutuksia.
Avoimesti erilaisiin musiikkityyleihin suhtautuvan viulistin oma musiikkimaku perustuu pitkälti siihen, miten musiikki on toteutettu.
–Kuuntelen mielelläni aitoa, hyvin tehtyä musiikkia. Tällä hetkellä odotan innolla kansanmusiikkitaitureiden konsertteja tulevana syksynä. Keväällä kävimme kuuntelemassa Pepe Willbergiä ja Saimaata, ja se teki vaikutuksen. Instrumenttini takia soitan mielelläni musiikkia, jossa on kauniit melodiat. En osaa kuunnella lauluissa lyriikoita, vaan melodiat ja harmoniat varastavat huomioni.
Kansanmusiikin pauloissa
Virve Leppänen ei oman soittamisensa osalta sulje pois juuri mitään tyylisuuntia, vaan suhtautuu musiikkiin hyvin varauksettomasti.
–Klassisen musiikin lisäksi olen soittanut keskiaika- ja renessanssiyhtyeessä, kesäteatteriprojekteissa, humppabändeissä, gospelyhtyeissä, häissä ja hautajaisissa. Melkein aina innostun, kun pyydetään soittamaan, hän mainitsee.
Leppäsen viimeisin ihastus on kansanmusiikki ja nimenomaan sitä esittävä Varavirta-orkesteri.
Varavirta on keväällä 2023 perustettu pelimanniyhtye, jonka ei pitänyt alun perin edes keikkailla.
–Mukana on kaksi kansanmusiikkikonkaria, Kaustiselta kotoisin oleva viulisti Minna Aarniemi ja haitaria soittava Elina Sipilä. Monia instrumentteja hallitseva Petra Kosola soittaa keikoillamme selloa ja bassoa, mutta tarvittaessa hän myös laulaa ja soittaa kannelta.
Varavirta ja kansanmusiikki on tuonut Virve Leppäsen musiikkiharrastukseen selvästi uusia, raikkaita tuulia.
–Pääsin tutustumaan näiden mahtavien soittajien myötä kansamusiikkiin ja tunnen löytäneeni jotain kauan kaipaamaani. Siinä, missä klassinen musiikki hioo suoritusta armottomasti kohti virheettömyyttä, kansanmusiikkia voivat tehdä kaikki taustasta ja taitotasosta riippumatta, hän sanoo.
Vaikka orkesterin ei tosiaan alun perin pitänyt keikkailemaan lähteäkään, on mieli kuitenkin muuttunut erilaisten esiintymismahdollisuuksien ja kysynnän vuoksi.
Kuluneen kesän kohokohta oli päästä osallistumaan Kaustisten kansanmusiikkijuhlille oman tärkeän ”tyttöbändin” kanssa, ja kuulla monia mahtavia artisteja ympäri maailman. Kansanmusiikki on todellakin elävää kulttuuriperintöä, jota haluamme vaalia.
Juha Lahti