Nyt kun eteläisen pallonpuoliskon talven viimeinen kierros, oikeammin viimeinen talvikuukausi on menossa, on todettava, että keskimmäinen talvikuukausi eli heinäkuu oli lopultakin allekirjoittaneen asuinseudulla normaalia sateisempi pitkän kuivan kauden jälkeen. Mutta on toivottavaa, että normaalia runsaammat sateet jatkuvat. Heinäkuun sade, 170 mm, on saanut maiseman vihertämään, varsinkin maalaismaisema näyttää mukavan vihreältä ja hyvinvoivalta, ruoho vihertää ja puutkin näyttävät voivan suhteellisen hyvin.
Talvi on tällä seudulla kylmä vuodenaika, yhtenä yönä Perthin virallisella säähavaintoasemalla lämpö valahti 3,3 asteeseen. Kun siihen vielä lisätään kylmä tuuli sisämaasta, niin varmasti tulee ulkona ollessa vilu, jos ei ole todella tukeva vaatetus käytössä. Yhtenä päivänä osavaltion alhaisin minimilämpö oli 4 pakkasastetta ja korkein maksimilämpö 35 lämpöastetta. Moinen ero johtuu Länsi-Australian suuresta koosta, runsaat 2,5 miljoonaa neliökilometriä. Osavaltion pohjoisimmat osat ovat trooppisessa vyöhykkeessä. Pohjoisessa riittää lämmintä talvellakin, mutta etelässä, varsinkin sisämaassa, yöpakkaset ovat talvella normaalia elämänmenoa. Lumesta tosin ei ole mitään pelkoa.
Elokuun kuvioihin on kuulunut myös Pariisin olympiakisojen seuraaminen. Tätä kirjoitettaessa kisat ovat vielä kesken, mutta Australialla on jo nyt koossa suuri mitalimäärä. Miellyttävin mitali oli Nina Kennedyn kultamitali naisten seiväshypyssä, hän kun sattuu olemaan länsiaustralialainen, lähtöisin Busseltonista, runsaat 200 km Perthistä etelään. Kennedy on seiväshypyssä myös maailmanmestari ja Brittiläisen Kansainyhteisön mestari. Australialaisten urheilijoitten menestyminen olympiakisoissa tuntuu aika mukavalta. Mutta suomalaisten urheilijoitten menestymättömyys tuntuu kaikkea muuta kuin mukavalta.
Australialaiset uimarit uiskentelivat Pariisissa melkoisen määrän mitaleita. Joku humoristi totesi heidän kovan kuntonsa johtuvan krokotiileja pakoon uimisesta. Australialla on aina ollut hyviä uimareita olympiakisoissa eikä krokotiileillä ole osuutta asiaan.
Australiassa todella on krokotiilejä. Niitä on kahta laatua, josta toinen viihtyy hyvin merivedessä. Krokotiileja esiintyy maan pohjoisosissa, missä asutus ei ole kovin tiheää. Siitä huolimatta tämän vuoden puolella krokotiilit ovat tappaneet ainakin kaksi ihmistä. Tietenkin kansalaisia varoitetaan krokotiilivaarasta, mutta aina löytyy varomattomia ihmisiä ja tapahtuu myös onnettomuuksia varovaisuudesta huolimatta.
Toinen vaarallinen eläinlaji on hai. Haita on monenlaisia ja useat hailajit ovat aika vaarallisia. Haita löytyy merestä joka puolella Australiaa. Pelkästään Länsi-Australiassa hait ovat tämän vuosituhannen aikana tappaneet useita ihmisiä. Jokin aika sitten Australian itärannikolla muuan lainelautailija menetti jalkansa, kun hai puraisi hänen jalkansa irti. Lainelautailija saatiin hengissä rantaan ja sairaalaan.
Muitakin vaarallisia eläimiä Australiasta löytyy, mutta en kirjoita niistä mitään tähän juttuun. Tätä kirjoitusta ei ole tarkoitettu painajaisunien aiheuttajaksi tai pelotteluksi. Kun suhtautuu eläinkuntaan sopivan varovaisesti ja kunnioittavasti, ihminen on turvassa.
Matti Penttila