Pöytyän kunta yrittää jälleen löytää ostajaa Yläneen entiselle kunnantalolle, jonka vuotuiset ylläpitokulut ovat kiinteistöveron, lämmitys-, sähkö- ja vesilaskun sekä vakuutuksen kanssa tiettävästi 40 000 euron luokkaa. Vaikka kiinteistön saisikin nyt pilkkahintaan, sen ylläpito on hankala yhtälö.
Jos rahoja ei tarvitsisi laskea, entisen kunnantalon voisi valjastaa Yläneen kotiseutumuseon etäkohteeksi – kuntamuseoksi. Kirjoituskoneiden rapinalla ja kumileimasinten tömähtelyllä höystetyn näyttelyn alkajaisiksi esiteltäisiin kunnantalon valmistumista vuonna 1975 ja toki kerrottaisiin samaan aikaan aloittaneesta päiväkodista, joka oli merkki elinkeinorakenteen muuttumisesta sekä naisten työllistymisestä lähinnä Silon tehdasompelimoon. Draamaa näyttelyyn toisi sahan lakkautus 1984, minkä myötä kolmannes Yläneen työpaikoista hävisi.
Näyttelyssä muisteltaisiin uuden terveyskeskuksen käyttöönottoa 1987 ja Yläne 2002 -projektia, jolla yritettiin luoda sivuelinkeinoja maatalouteen ja saada maaltamuutto tyrehtymään. Varmasti olisi paikallaan kertoa myös yläneläisen kotiseuturakkauden värikkään ilmentymän, Kappelniitun muistoristin vaiheista. Museovirasto myöntää avustuksia ammattimaisille museoille, mutta lämpenisikö se tällaiselle?
Pääkirjoitusta tehtäessä kunnantalon huutokauppa oli kerännyt viisi tarjoajaa. On mielenkiintoista kuulla, ovatko ne keksineet Pöytyän edellyttämiä toimintasuunnitelmia talon tulevaisuuden turvaamiseksi. Kuka ikinä entisen kunnantalon hankkikaan, hänen on hyväksyttävä sen olevan olennainen osa yläneläisten yhteistä historiaa siinä missä Anivehmaan kalmistoalue tai Pyhän Henrikin vaellusreitti.