Tapani Marjanen on jatkuvasti uutta opetteleva sorvauksen taitaja

0
Tapani Marttisen töitä on esillä syyskuun loppuun asti Liipolan taidemuseossa Koskella.
Tapani Marttisen töitä on esillä syyskuun loppuun asti Liipolan taidemuseossa Koskella.

KOSKI. Kokeneenkin sorvaajan sanavarastossa on ”eiku”, sanoo Tapani Marjanen. Juuri silloin, kun luulee hyvin osaavansa, tulee helposti huolimattomuusvirheitä.
– Ja jos oikein pieleen menee, se on ”voi ei”.

Vakavia pieleen menemisiä ei 52 vuotta sorvanneelle Marjaselle ole sattunut. Hän näyttää käsiään: kaikki kymmenen sormea tallessa.

Ensimmäisen työnsä Marjanen kertoo sorvanneensa vähän yllättäen. Hän vei taitavalle tekijälle Arvo Laaksoselle – ”vanha äijä ko mää olen nyt” – puunkappaleen ja pyysi tätä sorvaamaan siitä jotain, mikä nyt silloin sitten olikaan mielessä.
– Hän ei suostunut, vaan sanoi, että sorvaa ite, tossa on sorvi.

Marjanen teki niin ja jonkinlainen tuloskin syntyi. Innostus ja kiinnostus kuitenkin heräsi. Vaikka silloin alkanut elämänmittainen harrastus ei liittynyt työhön, työssä Kyrön sahan päällikkönä ja puutavaran ympäröimänä hän oli ainakin määrän puolesta virikemaailmassa.

(jatkuu kuvan jälkeen)

Kuutiosta kulho. Kuution muotoon liimatuista puukerroksista sorvattu kulho.

 

Idea elää tehdessä

Kun tulee ideoita, Marjasella on mistä ottaa. Hän sanoo, että vaikka eläisi 110-vuotiaaksi ja joka päivä sorvaisi, puutavara ei kotoa lopu.

Sopiva puu, niin materiaali kuin kappalekin, löytyy tunnustelemalla. Kun löytyy kiinnostava ja silmään sopiva puupalan muoto tai jokin värivivahde, se innostaa ryhtymään työhön, työstämään puuta. Lopullinen esineen muoto paljastuu oikeastaan vasta sitten, kun esine on aivan valmis, Marjanen sanoo.
– Joka esineellä täällä on oma tarinansa, joka alkaa siitä mistä puu on tullut.

Marjanen on sorvannut esineitä 137 puulajista. Uusin materiaali on japaninlehtikuusi, jonka hän sai eräästä puulajipuistosta, arboretumista. Myös Turun kasvitieteellinen puutarha on lahjoittanut hänelle lukuisten puulajien karsittuja oksia tai puita, joita on jouduttu poistamaan.

Materiaalilista

Yrjö Liipolan taidemuseon näyttelyssä Koskella on nyt esillä 50 työtä ja niihin on käytetty 30 puulajia. Näyttely on samalla melkoinen puulajien esittely.

Käyttämistään puulajeista Marjanen on pitänyt listaa.
– Latinalainen nimi ja nimi suomeksi, englanniksi ja ruotsiksi. Sillä tavalla on karttunut kielitaitokin.

Ehdottomasti mieluisin materiaali on kataja, jalava ja saarni tulevat seuraavina.
– Kataja on kestävä, ei lohkea helposti, siihen saa nätin pinnan ja se tuoksuu hyvältä.

Visakoivu on erikoisen kuviointinsa takia suosittu, mutta tummatäpläinen ”rotanpaskavisa” ei nauti laajaa suosiota.

Kaikkea puuta voi sorvata 

Kataja on myös hyvä aloittelijan materiaali. Sen vahvuus tulee hitaasta, vajaan millin vuosikasvusta. Mänty kasvaa nopeasti, jopa 8–9 milliä vuodessa.

– Siksi mänty on pehmeää puuta.

Kaikkea puuta voi sorvata, vaikkapa alppiruusua ja päärynäpuuta. Sireenistä Marjanen on tehnyt kyniä, mutta isompaan työhön se ei ole kunnollista, koska se halkeaa helposti, vaikka kuivattaisi kuinka pitkään. Sama on omenapuun laita.

Hyvin sorvatun ja hiotun puun pinta on silkinsileä.

Tekemisen opissa

Tapani Marjasen lippalakkiin on kirjottu teksti ”Puun taitaja” ja hän sanookin, ettei ole taiteilija, vaan taitaja. Taito on karttunut tehdessä ja puun työstämisen taito on loputtoman kiinnostavaa.

Tapani Marjanen jakaa tietojaan ja taitojaan mielellään.
– Minulla ei ole salaisuuksia, ja puutyötaitoa jaan mielelläni, että se säilyy.

Vuosikymmenien varrella Marjanen on opettanut sorvaamista mm. viikonloppukursseilla Helsingissä ja 14:nä kesänä Eurajoen opistolla.
– Yksi kaveri oli Eurajoella 12 kertaa.

Rauman opettajankoulutuslaitokselta on Marjasen opissa käynyt jokunen tuleva opettaja. Tulivat, koska koulun opetustiloissa sorvit olivat huonossa kunnossa ja terät tylsiä niin, ettei niillä tehnyt mitään.

Tapani Marjanen viimeistelee kaikki pinnat. silloin esine on sileä ja kaunis, miellyttävä käteen ja silmälle.

Mestarien työpajassa

Taitava oppii itsekin jatkuvasti ja on hanakka kehittämään uutta. Suomalaiset puuseppämestarit ovat tavanneet kokoontua vuosittain viikon leirille. Siellä opetetaan toinen toiselle ja kehitetään uutta, Marjanen kertoo. Yksi ratkaisua vaatinut ongelma on ollut esimerkiksi vanerikuution työstäminen, jossa runsas liima tylsyttää sorvin terät nopeasti.

Rutiinista kertoo vaikkapa se, että puisia lusikoita Marjanen on tehnyt arviolta 900. Lusikka on nopeimpia sorvattavia, valmistuu vartissa.
– Kuusitoista minuuttia, jos laitetaan varteen rengas.


Tapani Marjasen sorvattuja töitä Yrjö Liipolan taidemuseossa 29.9. saakka. Museo avoinna sunnuntaisin klo 12–15.

Tapani Marjanen jakaa mielellään karttunutta sorvaustietoa ja -taitoa eteenpäin, jotta tekniikka säilyy.