Ainainen kiire?

0

Luin hiljattain artikkelin kuluvan kesän alkupuolella ilmestyneestä lehdestä, jossa pohdittiin kuinka kiireisiä ihmiset tuppaavat nykyään olemaan. Arki on kiireistä ja lomalla on kiireistä, viikolla on kiire ja viikonloppuna vasta kiire onkin.

Aloinkin sen myötä ajatella omaa kiireisyyttäni. Kiireen määrä itselläni siis vaihtelee hyvinkin paljon vuodenajasta ja esimerkiksi töiden määrästä riippuen. Se ei ole siis vakio.

Toki kiiret muodostuvat paljolti myös töiden ulkopuolelle arjen muihin vastuisiin, harrastuksiin, sosiaaliseen toimintaan ja niin, elämään ja elämiseen, joka rakentuu niin monesta eri osa-alueesta ja roolista. Tämäkin kolumni pitää pika pikaa näppäillä valmiiksi, jotta ehtii seuraavan päivän listalla olevan asian äärelle ja kalenteri pitää säännöllisesti tarkistaa, jotta pysyy kartalla missä milloinkin pitikään olla. Pitäisikin joskus laskea, kuinka monta kertaa päivän aikana tulee vilkaistua kelloa tai montako kertaa viikossa avattua kalenteri.

Pitääkö elämän ja elämisen olla sitten jatkuvasti niin kiireistä? Onko se nykyään mittari, jolla määritellään aikamme arvo? Ainahan kiireen määrään ei omilla toimilla pysty edes suoraan vaikuttamaan, mutta kykenemmekö enää tänä päivänä oikein sietämäänkään ajoittaista toimettomuutta, sitä pohdin.

Onko minulla tylsää heti jos en suuntaa energiaani johonkin? Haittaako se, että minulla on niin sanottu tylsä hetki? Tai vaikka kokonainen päivä? Tylsä -sanaa kuulee myös käytettävän silloin kun jokin asia on jonkun mielestä ”harmillista” tai jopa ”väärin”. Ehkä siksi sen ei kovin helposti mielletä olevan minkään positiivisen asian lähde.

Olen kuitenkin huomannut, että sen tylsän hetken tai päivän jälkeen seuraavaan hetkeen tai päivään saattaakin kehittyä jotain aivan uutta ja odottamatonta. Tylsyys onkin toiminut laturina ja motivaattorina! Loppujen lopuksi liika kiire ei pitkässä juoksussa ole hyväksi, kuten ei liikaa tylsyyskään. Siihen kuuluisaan kultaiseen keskitiehen tässäkin pyritään kellon ja kalenterin vilkuilun määrässä.

Ajankäytölliset pohdinnat juontavat juurensa kenties tähän vuodenaikaan, koska syntymäpäiväni osuu elokuulle. Tulee automaattisesti katsottua taaksepäin, että mitä sitä taas kuluneen vuoden aikana onkaan tapahtunut ja mihin ollaan menossa. Sykli muistuttaa kovasti koulu- ja opiskeluvuoden rytmiä. Toivotankin kaikille uusille koululaisille ja opintojaan jatkaville tasapainoista alkavaa vuotta!

toimituksen avustaja

Emmi Lovén

toimitus@avl.fi