ORIPÄÄ. Kohta alkaa Julia Junnilan neljäs lukuvuosi eläinlääkärin opintoja Tarton maatalousyliopistossa, Eesti maaülikoolissa.
– Alkaa paljon mielenkiintoisia kursseja, entistä käytännönläheisempi vuosi on alkamassa, kirurgiaa, radiologiaa, pieneläinten sisätauteja, ensiapua ja tehohoitoa.
Ammatti hevosten parissa oli Junnilalle selvä valinta. Hänen isoisällään Ismo Holmilla oli aina hevosia, ja kun hän osti lastenlapsille yhteiseksi ratsuksi Pöksö-ponin, eskari-ikäinen Julia kiinnostui.
Opiskella voisi Helsingissäkin, mutta Junnila valitsi pääsykokeen takia Tarton. Valintakoe on nyttemmin muuttunut, mutta kolme vuotta sitten se oli tiivis tunnin suoritus, 80 kysymyksen monivalintakoe.
– Se meni hyvin, olin valmistautunut hyvin. Hakuprosessi oli työläs, mutta sillä mitattiin motivaatiotakin. Lisäksi oli käännätettävä erilaisia todistuksia ja kirjoitettava motivaatiokirje.
Junnila aikoo eläinlääkärinä suuntautua hevosiin ja tuotantoeläimiin. Muut erikoistumispolut Tartossa ovat pieneläimet ja elintarviketurvallisuus. Valinta, joka on kuitenkin lähinnä painotus, tehdään viimeisenä eli kuudentena vuotena.
– Silloin on enemmän opintoja painotusaiheesta, mutta valmistuttuaan voi silti työskennellä millä alueella vain.
Suullisia tenttejä
Anatomia, eläimen rakenne, tulee luonnollisesti hallita kunnolla, ja sitä opiskeltiinkin kolme lukukautta. Ensimmäinen suullinen luustotentti oli Junnilalle melkoisen jännittävä. Se pidettiin koulun luumuseossa kaksin professorin kanssa, professori kysyi ja opiskelija vastasi. Luut oli osattava latinaksi.
– Oli vaikeita kysymyksiä, mutta läpi pääsin.
Junnila kertoo, ettei ole ihan tottunut suullisiin tentteihin. Niitä on paljon, mutta on myös paperille vastattavia tenttejä, joihin keskittymistä Junnila pitää helpompana. Kurssimuotoisesta lukujärjestyksestä hän pitää. Tahti on tiivis, mutta opiskelu etenee selkeästi.
– Eteneminen edellyttää, että edellinen kurssi on suoritettu hyväksytysti.
(jatkuu kuvan jälkeen)
Vankka teoria ja opetusnavetta
Opinnot voi suorittaa joko vironkielisellä tai kansainvälisellä linjalla. Junnila opiskelee jälkimmäisellä ja opetuskieli on englanti. Vuosikurssilla on noin 60 opiskelijaa, joista puolet kansainvälisellä linjalla, ja siellä suurin osa on suomalaisia. Opettajista suurin osa on virolaisia.
Opintoihin on sisältynyt fysiologiaa, biokemiaa, eläinten ruokintaa, patologista fysiologiaa, joka tutkii sairauden mekanismeja, ja histologiaa eli kudosoppia, jossa käytellään mikroskooppia. On ollut mikrobiologiaa, virologiaa, parasitologiaa, genetiikkaa, immunologiaa ja epidemiologiaa. Lisäksi on tietotekniikkaa ja viron kurssi.
Opetuskäytössä on tutkimusnavetta, jossa harjoitellaan verinäytteitä ja kliinisten tutkimusten tekemistä. Hygieniakurssilla oli opintokäyntejä yksityisille lammas-, sika- ja nautatiloille, joissa tehtiin äänitasojen, valon ja kaasujen mittauksia. Koululla toimii myös pieneläin-, hevos- ja tuotantoeläinklinikka, joihin tulee oikeita potilaita.
Suomen korpit
Junnila asuu pienessä yksiössä vanhan kaupungin reunalla. Yhteydet Tartossa ovat hyvät, bussilla pääsee kouluun helposti.
Tarton suomalaisilla opiskelijoilla on oma eläinlääketieteen opiskelijoitten ainejärjestö, Suolet ry, joka järjestää juhlia ja muuta ohjelmaa. Lisäksi he kuuluvat omaan osakuntaansa, vuonna 1926 perustettuun Fraternitas Fennicaan, joka vastaa virolaisten ”korppia”, korporaatiota, joilla on jokaisella oma, lakissa näkyvä värinsä. Lakki, müts , muistuttaa Suomen ylioppilaslakkia, mutta saadaan vasta yliopistossa.
Kesä Suomessa
Kesän Junnila on ollut töissä Ordenojan oriasemalla Pöytyällä kuten useana kesänä aikaisemminkin. Parasta asemalla on ollut työn monipuolisuus ja se, että aina on jotain tekemistä.
– Vesien kuljettamista, siivoamista, monenlaista perustyötä. Samalla olen voinut seurata eläinlääkärin työtä.
Kun opinnot ovat valmiit, Julia Junnila toivoo työskentelevänsä eläinlääkärinä kotiseutunsa kaltaisella alueella, jos ei Auranmaalla, niin lähellä.
– Kunnaneläinlääkärin työ ja hevoset kiinnostavat eniten.