Valtion tiestön ylläpidosta vastaava ely-keskus on tehnyt sorapintaisiin maanteihin ja niiden kunnossapitoon liittyviä merkittäviä havaintoja.
Tien kaltevuuden kuuluu olla kunnossa, reunapalteiden poissa ja ojien olemassa. Niin oikein. Nyt on hyvä edetä tuumailujen kautta tarmokkaaseen toimeen.
Ely-keskuksen näkemykset: A) Hyväkuntoinen soratie on parempi vaihtoehto kuin perin huonokuntoinen päällystetie. Tästä kaikki kulkijat voivatkin olla liikuttavan yksimielisiä.
B) Monet soratiet ovat “ylileveitä”, jolloin niitä ei pysty hoitamaan kustannustehokkaasti kertapyyhkäisyllä. Tämä tieleveily koskenee erityisesti Etelä-Pohjanmaata.
C) Leveällä tiellä nopeudet kasvavat turhaan, minkä seurauksena irtosora sinkoilee mahdollisen ojan pohjalle, arvokkaita luonnonvaroja tärvääntyy ja liikenneturvallisuus vaarantuu. Johtopäätös: teitä pitää kaventaa.
Sekä erilaisia santa- että pikiteitä kuluttaneen kokemusasiantuntijan roolissa voin tehdä omakohtaisen havainnon: huonokuntoisia teitä on – pintamateriaalista riippumatta – runsain määrin, vähempikin röykytys riittäisi. Maanteillä työkseen liikkuvat ammattiliikenteen kuljettajat ovat näemmä tutkitusti jakaneet saman näkemyksen.
Kun heikossa hapessa olevan valtion on jostain “ei lakisääteisestä” menosta pitänyt säästää, niin ensimmäiseksi on säästetty maakuntien tienpidosta. Pää tulee siinäkin vedossa jossain kohtaa vetävän käteen. Lääniä riittää, mutta maksajia on vähän.
Moni valtion hoitama santatie pysyisi epäilemättä ykkösluokan ajokunnossa, jos ei kesällä, syksyllä ja talvella juurikaan sataisi. Kelirikkoakaan ei oikein saisi olla.
Ihan vain leppeä piensade silloin tällöin olisi suotava säätila. Sellaista olosuhdetta ei nyt taida olla näköpiirissä. Näillä säillä huristellaan kohti uusia, kuoppaisia koettelemuksia.
Ikiaikaisten kärrypolkujen reiteille vähitellen kopistellut soratiet olivat tienpidon kannalta leveytensä puolesta ihannemitoissa ilmeisesti 1960–1970-luvuilla, jolloin TVH:lla oli vielä lapiomiehiä töissä.
Kapeat Volsut ja Mosset, mopedit, hevosvehkeet, pikku-Fergut, Zetorit sekä muut sopusuhtaiset menopelit mahtuivat kyläteillä hyvin sivuuttamaan toisensa ilman pelkoa kylkikosketuksesta tai nokkakolarista. Ennen oli (melkein) kaikki paremmin.
Mielenkiinnolla voidaan odottaa kaikkein huonokuntoisimpien asfalttiteiden rouhimista takaisin hyväkuntoisiksi ja sopivan kapeiksi sorateiksi. Liikennevaloilla ohjataan kummasta suunnasta kelpaa päräyttää vuorollaan menemään.
Jorma Kaarto
toimittaja evp.
jtkaarto@gmail.com