Kosken rantauimakoulussa nautitaan lämpimästä ja vähän viileämmästäkin kesäpäivästä

0
Koskelaiset kaverukset Oiva Kankaro ja Akseli Ranta viihtyvät järvessä harjoitusten lisäksi myös vapaa-ajalla. Kuva: Maria Vakkuri

KOSKI. Parkkipaikka on täyttynyt autoista, kioskin edessä on jonoa ja laiturilla seisoo seitsemän rohkeaa uimakoululaista valmiina oppimaan uusia temppuja ja taitoja.

Koskella Liipolanjärvellä järjestettävä uimakoulu tarjoaa laadukasta uimaopetusta lapsille ja nuorille. Viime tiistaina vuorossa oli harrastusryhmän harjoitukset.

–Seitsemän uimarin porukka on melko tavallinen ryhmäkoko uimakoulussa, kertoo viisitoista vuotta uimaopettajan töitä koskella tehnyt Eveliina Nurmi.

Aiempina vuosina harrastajia on ollut suunnilleen kymmenen per ryhmä, tänä vuonna harrastusryhmä oli hieman viime vuosia pienempi.

–Koskella on hyvä tilanne, sillä kaikki innokkaat lapset pääsevät mukaan uimakouluun. En ainakaan ole kuullut, että kukaan olisi jäänyt ilman paikkaa. Alkeisryhmissä on joskus enemmän ruuhkaa, mutta silti jokaiselle löytyy yleensä paikka, Nurmi kertoo.

Harrastajien ryhmään pääsee mukaan, kun osaa uida yli kymmenen metriä yhtäjaksoisesti ja on tottunut olemaan vedessä. Harjoituksissa treenataan erilaisia uintityylejä ja pidempiä sukellusmatkoja. Ryhmässä suoritetaan samaan aikaan harrastus- ja tekniikkamerkkejä. Harjoitukset kestävät puolitoista tuntia. Välillä mennään saunaan lämmittelemään.

Lyhyen uintihetken jälkeen ensimmäiset uimarit hytisevät vedessä ja kyselevät, milloin on aika mennä saunaan. Nurmi kertoo, että vielä olisi muutama harjoitus ennen saunomista. Kohta vettä roiskuu kauas, kun joukko innokkaita uimareita polskii vauhdilla kohti vastapäätä sijaitsevaa laituria. Kun muut menevät saunaan, kaksi rohkeaa poikaa jäävät vielä nauttimaan uimisesta.

–Me ollaan molemmat sellaisia kuumakalleja, että ei me saunaa tarvita, Akseli Ranta, 9, toteaa ja pulahtaa takaisin pinnan alle.

–Saunaan ei tarvitse välttämättä mennä ollenkaan. Ei täällä ole oikeasti kylmää, vieressä seisova Oiva Kankaro, 10, kertoo.

Molemmat koskelaiset pojat ovat jo kokeneita uimareita, mutta silti jotkut temput ovat vielä hieman liian hurjia. Keräkaadon tekeminen on pojista vähän vaikeaa, ja pää edellä järveen hyppääminen vaatii paljon rohkeutta.

Parasta uimakoulussa on sukeltaminen, varsinkin syvässä vedessä.

–Me ollaan päästy sukeltamaan kahden metrin syvyyteen ja haettu sieltä pohjasta renkaita. Se ei ole ollenkaan vaikeaa, Oiva tietää.

Poikien kesälomasuunnitelmat pitävät sisällään paljon uimista. Liipolanjärven lisäksi pojat ovat käyneet uimassa ainakin Melliläjärvellä.

–Kesällä halutaan uida tosi paljon, Akseli kertoo.

Kohta saunan suunnalta alkaa kuulua iloista puheensorinaa ja naurua. Saunaporukka saapuu laituria kohti, valmiina uusiin harjoituksiin. Pyydän poikia vielä näyttämään lopuksi, pystyvätkö he seisomaan käsillään järvessä, tai hyppäämään toistensa reppuselkään.

–Nämä oli ihan lällyjä tehtäviä, Oiva naurahtaa ja sukeltaa iloisena pinnan alle tutkimaan, mitä kaikkea järven pohjasta voi löytää.
Maria Vakkuri