Leinon Eikkaa, runoa ja suvea liputetaan huomenna. Kolme kelpo aihetta samalle päivälle. Niistä voi jokainen valita itselleen mieleisen tai kernaasti kaikki.
Muttei siinä kaikki. Ehei. Jo tänään on erinomainen syy nostaa siniristitekstiili salkoon hulmuamaan vienossa suvituulessa, vaikkei 5. heinäkuuta täysin virallinen liputuspäivä olekaan.
Virallisia liputuspäiviä on näet joka vuosi seitsemän kuin tähtiä Otavassa, poikia Jukolassa ja päiviä viikossa.
Muttei siinäkään kaikki. Virallisten liputuspäivien lisäksi allakkaan on merkitty myös vakiintuneet liputuspäivät, jotka eivät ole virallisia mutta todellisia. Liputuksen syytä selvittämään on laadittu sovellus puhelimeen – totta maar.
Virallisten ja todellisten lisäksi lipun voi nostaa salkoon muustakin syystä, jos itsestä siltä tuntuu ja salko pihalla joutilaana seistä jököttää, lippu viikattuna piirongin ylälaatikossa tuuletusta odottaa.
Seuraava vakiintunut liputuspäivä on niinkin pian kuin elokuun viimeisenä lauantaina, jolloin liputtamalla juhlistetaan Suomen luontoa, jossa vuodenajoilla on yhä tapana vuorotella.
Juhlava on myös Sillanpään Miinan ja kansalaisvaikuttamisen vakiintunut päivä 1. lokakuuta. Samaan rytkyyn voi liputtaa vaikkapa syksylle, jos siltä tuntuu.
Joissakin kunnissa näemmä kipuillaan valtuustotasoa myöten siitä, mitä kaikkia lippuja, isännänviirejä ja emännänvaakunoita kunnan salkoihin pitäisi ja saisi Suomen lipun lisäksi milloinkin nostaa. Päätös se on pienikin päätös.
Sisäministeriön mukaan Suomessa vallitsee sangen salliva liputuskulttuuri. Suvaitsevainen lainlaatija ei ole säätänyt lipputankopakkoa eikä liputusvelvollisuutta.
Samaan hengenvetoon ministeriö muistuttaa, että sallivuuden lisäksi liputtamiseen liittyy vakavahenkisyyttä, hyvää käytäntöä. Molempia tarvitaan – joskus jopa samaan aikaan.
Yleisurheilun Suomi–Ruotsi-maaotteluissa ja muissa kansainvälisissä mittelöissä lipun vakavahenkinen käsittely tahtoo unohtua. Mahdollisen mitalimenestyksen huumaamat atleetit roikottavat maansa lippua kunniakierroksella miten sattuu, maata viistäen, nenää niistäen. Jotain rajaa, jotain rajaa.
Lippu on kisakarkeloissa lähtenyt lapasesta ihan viime vuosien aikana. Toista oli 99 vuotta sitten, jolloin Suomen ja Ruotsin maaottelut aloitettiin. Urheilun suurvaltana Suomi voitti enempiä vouhottamatta mennen tullen.
Jorma Kaarto
toimittaja evp.
jtkaarto@gmail.com