En olisi aikoinaan koskaan ryhtynyt säilömiseen, ellei minulla olisi lapsia. Heille oli tarjolla joka-aamuiseen ihanaan haudutettuun puuroon vuoropäivin punaisia, mustia ja valkoisia viinimarjoja, mustikkaa, vadelmia, karviais-porkkanasosetta, porkkana-omenasosetta, pihlajanmarjasosetta, kriikunaa ja luumua, ruotsalaista sileää omenasosetta, omenahilloa uunissa sekä luomumansikkaa.
En olisi lapsettomana todennäköisesti ryhtynyt valmistamaan hillosipuleitakaan, en kirpeitä etikkapunajuuria, marinoituja valkosipulinkynsiä tai etikkasieniä. Chutney olisi ehkä jäänyt tekemättä, samoin ihana lemon curd. Tuskin olisin edes opetellut laittamaan ruokaa.
Omenaviipaleita olisin varmaan kuivannut – minulla oli jo opiskeluaikana mahtava kuiva-ainekaappien linnake – koska näin ei tarvitse jatkuvasti hypätä kaupassa.
Luomumansikkaa oli ennen nettiaikaa vaikeaa löytää. Soittelin niiden perään tiloille ympäri maakuntaa, piirsin karttaan harpilla ympyrän ja tein laskelmia miten kaukaa niitä on järkevää lähteä hakemaan, toisinaan jopa parista eri kohteesta, jos luomusato oli niukka. Ne olivat kalliita, mutta kun epäröin otanko kolme vai neljä laatikollista, ajattelin kasvavia poikiani ja otin neljä. Samasta syystä en ole tehnyt makeita hilloja, vaan terveellisyys edellä mentiin.
Ensimmäinen laatikollinen syötiin siltä istumalta.
Mansikan pääsatokausi oli aiemmin lyhyt. Hälytykset päällä juhannuksesta alkaen! Kahdessa viikossa oli osuttava tekemään hankinnat, kannettava ne ihanat marjalaatikot autoon, varattava aikaa nyppiä kannat, viipaloida tai soseuttaa ja pakastaa. Rasiat odottivat tarkistettuina (kunnes hoksasin, että marjat voi aivan hyvin pakastaa ohuissa pusseissa, mahtuvat pienempään tilaankin).
Kun sato alkoi kypsyä, olin valmiudessa. Ei menty purjehtimaan, ei tehty pidempiä kyläreissuja eikä kotona isompia projekteja. Kalenteri oli tyhjänä ja tehokkaan ajankäytön hattu päässä.
Nyt on jo jonkin aikaa ollut oudosti toisin. Ensinnäkin lapset ovat vuosia asuneet omillaan, ja vaikka marjaliikennettä heille päin on, se on vähäisempää. Toiseksi mansikan satokausi jatkuu kautta kesän. Ihmeellistä! Parasta on, että nyt saa tuoreita mansikoita koko kesän ajan. Se vasta onkin ihmeellistä!
Seuraavaa mansikansyöjäsukupolvea odotellessa katselen pilviä ja luen hyvää kirjallisuutta.
toimittaja
Taina Saarinen
taina.saarinen@avl.fi