Arkiruokaa-juttusarja: Chorizo-keitto ei ole suuritöinen, eikä vaadi välttämättä kaikkia aineksiakaan

0
Chorizo-keiton salaisuus on tuoremakkara ja yrtit. Erityisen säväyksen keittoon antaa ripaus parmesanraastetta. Kuva: Taina Tukia

ARKIRUOKAA / Taina Tukia
–Toki hetken pitää kuoria ja pilkkoa, ja sitten keitellä. Mutta kaikkineen tämä valmistuu aika nopeasti, kertoo Anne Taimen chorizo-keitosta. Se on keitto, johon maustettu tuoremakkara tuo säväkkyyttä ja jonka makua voi viilailla esimerkiksi yrteillä.

Alkuperäinen ohje on leikattu ja liimattu Annen reseptivihkoon ehkä Yhteishyvä-lehdestä vuosia sitten. Keiton suosion salaisuus on, että jos jotain ainesosaa ei kaapista löydy, sen voi korvata tai jättää pois. Toisaalta jotain voi kokeilla myös reseptiin lisätä. Alkuperäisessä ohjeessa perusraaka-aine ovat huuhdotut kikherneet, mutta Taimenilla käytetään yleensä perunaa.

–Ja lenkkimakkarana käytämme Huiluntuhtia.

Tätä keittoa on tarjottu ystäville ja lapsille viime vuosina monta kertaa. Joskus se on maistunut syöjille niin hyvin, että emäntä on jo ehtinyt huolestua, riittääkö kattilallinen.

Keiton kera tuvan pöydän ääressä nautitaan pataleipää, jonka yleensä leipoo puoliso Heikki.

Eläkeläispariskunnan arjessa ruoka on tärkeä asia ja joka päivä syödään vähintään yksi itse valmistettu ateria. Korkeintaan joskus kiireessä voidaan kaupasta napata mukaan joku valmisateria, mutta kovin tavallista se ei ole.

–Kun täällä maalla asutaan, niin kyllä pyrimme käyttämään paikallisia puhtaita ja lähellä tuotettuja raaka-aineita: perunaa, vihanneksia, marjoja. Vuodenaikojen mukaan tähän syntyy luonnostaan vaihtelua, kertoo Anne.

Talvella tehdään enemmän uuniruokaa samalla kun tupa lämpiää. Toisaalta monet keitot, kuten juuri tämä chorizo-keitto, maistuvat sekä talven pakkasilla että kesähelteillä.

Yrtit ovat tärkeitä, eikä vähiten siksi, että yrttien avulla voi vähentää suolan käyttöä. Tähän Taimenet juuri pyrkivätkin.

–Kun käy vähän napsaisemassa tuolta yrttimaalta jotain vaikka munakkaan päälle, niin ei suolaa tarvitse ainakaan lisätä. Käytämme sekä omia yrttejä että kaupan yrttejä. Kuivatan ranskalaista rakuunaa, kertoilee Anne.

Paikalliselta reko-torilta tehdään myös hankintoja, kuten kananmunia ja lihaa. Riistaakin käytetään, joskaan ei ehkä arkiruokailuissa.

Taimenet ovat keittiössä kokeilijoita ja he laittavat mielellään ruokaa ystäville ja perheelle.

Eräänkin kerran luvassa oli hirvipaistia ystäville, ja sen höysteeksi tekeillä punaviinikastike. Sitä varten tarvittiin salottisipulia, ja kävi niin, että paikallisessa marketissa jopa neljä myyjää tarvittiin hakemaan tuota sipulia. Onneksi sitä löytyikin ja joku heistä totesi, että tuota kastiketta haluaisi hänkin päästä maistamaan.

Taimenten keittiössä huomioidaan myös gluteenittomuus ja jossain määrin muitakin allergioita. Anne kertoo, että moni ruoka-aine on korvattavissa, kun vain testaa ja kokeilee. Esimerkiksi gluteeniton leivonta on hänelle tullut tutuksi ja kokemus on osoittanut, että monessa tavallisessa reseptissä jauhot voi melko suoraan korvata gluteenittomalla vaihtoehdolla. Ulkonäkö ehkä hiukan muuttuu, mutta makuhan on tärkein.

–Jos osan korvaa mantelijauholla saa kiinteämmän koostumuksen. Raparperipiirakan ohjeessa 3,5 desilitraa gluteeniton jauhoa ja 0,5 desilitraa mantelijauhoa. Siis ei vähemmän kuin ohjeessa.

Grillaaminen ja paistaminen, ja myös kalan savustaminen ovat Heikin vahvuusaluetta.

–Heikki on meistä rauhallisempi, siksi ne sopivat hänelle. Minä olen tällainen hätäisempi, naurahtaa Anne.

Ruoanlaitto on monella tavalla yhteinen juttu. Ihan lähtien siitä, että ruokia ja ruokailuja mietitään yhdessä. Matkoilla kokeillaan ja tutustutaan paikallisten keittiöiden helmiin.

–Ja sitten joskus tehdään ruokaa ihan vaan siitä, mitä kaapeista tai pakkasesta löytyy soveltaen. Heikki tekee munakkaita, ja usein teemme myös erilaisia vihannessosekeittoja. Ne toimivat aina ja hiukan parmesania päälle, naurahtaa Anne.

–Joskus voidaan kauppareissulla havahtua, että ”ai niin, kalaa ei olekaan hetkeen ollut” ja siitä sitten lähdetään kehittelemään.


RESEPTIT

Chorizokeitto
1 pkt (280 gr) chorizo-tuoremakkaraa
1/2 ptk lenkkimakkaraa
perunaa
2 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
1 pieni kesäkurpitsa (n. 250 gr)
150 gr juuriselleriä
2 rkl öljyä
2 rkl tomaattipyrettä
2 laakerinlehteä
1 tl kuivattua timjamia
1/2 tl jauhettua fenkolia
1 litra lihalientä
1 ruukku persiljaa
n. 1 tl suolaa

Viipaloi makkarat, hienonna valkosipuli, viipaloi porkkanat ja leikkaa kesäkurpitsa ja selleri pieniksi kuutioiksi.
Kuumenna öljy isossa kattilassa ja paista chorizomakkaroita 3–5 minuuttia. Lisää loput makkarat ja paista vielä pari minuuttia.
Lisää joukkoon tomaattipyre, mausteet ja liemi (lihaliemen vahvuus oman maun mukaan). Lisää lopuksi keittoon perunat, porkkanat, sellerit ja kuumenna kiehuvaksi.
Anna kiehua miedolla lämmöllä noin 30 minuuttia. Hienonna joukkoon persilja ja mausta suolalla. Ripottele annosten päälle parmesan- juustoraastetta.

Pataleipä
4 dl hiivaleipäjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
1,5 tl suolaa
anista
1 dl porkkanaraastetta
1/2 tl kuivahiivaa
3,5 dl vettä ( 42 astetta)

Sekoita kuivat aineet hyvin ja lisää hiukan lämmitetty vesi. Laita taikina kelmun alle yöksi, aamulla uuni kuumenemaan 225 asteeseen ja rautapata tyhjänä uuniin. Ota taikina purkista ja muotoile leiväksi. Anna nousta vielä liinan alla sen aikaa kun pata kuumenee. Laita taikina pataan kannen alle ensin 20 minuutiksi ja sitten poista kansi ja paista vielä toiset 20 minuuttia. Nauti keiton kanssa.


Raparperipaistos
200 gr huoneenlämpöistä margariinia tai voita
4 dl vehnäjauhoja ( tai gluteenitonta vaaleaa jauhoa, jolloin 3,5 dl riittää)
n. 2 rkl kylmää vettä
hiven suolaa
2 tl sokeria

Nypi kulhossa margariini, jauhot, ja mausteet kiinteäksi massaksi. Lisää vesi, sekoita vielä hetki ja laita taikina jääkaappiin lepäämään hetkeksi.

Täyte: vajaa litra raparperia kuutioina
2 dl sokeria
1 dl rusinoita
1 rkl kanelia
2 rkl vehnäjauhoja
voinokareita

Sekoita täyteaineet ja anna hetki imeytyä. Voitele pyöreä vuoka, halkaisija noin 20 senttiä. Ota taikina jääkaapista ja jaa kahteen osaan, toinen hiukan suurempi pohjaan. Painele jauhoisin sormin taikina myös ylös vuoan reunoille. Kaada täyte taikinan päälle. Lisää muutama voinokare. Ota leivinpaperi ja leikkaa siitä vuokaa pikkuisen isompi pyöreä levy, painele loput taikinasta sen muotoiseksi ja käännä se kanneksi piirakan päälle. Poista paperi varovasti. Painele reunat siisteiksi jauhoisin sormin ja pistele kansi haarukalla.

Paista 175–200 asteessa kunnes pinta on kauniin ruskea. Tarjoa kylmänä sellaisenaan, tai lämpimänä vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera.


Mitä hyvää, helppoa ja nopeaa arkiruokaa teillä syödään? Auranmaan Viikkolehden ja muiden TS-yhtymän lehtien yhteisessä Arkiruokaa-juttusarjassa vieraillaan ruokapöydissä eri puolilla Varsinais-Suomea ja vinkataan ratkaisuja arjen ruokapulmiin.

Haluatko jakaa hyvän, helpon ja nopean arkiruokareseptisi lukijoiden kanssa? Laita viestiä osoitteeseen lukijalta@avl.fi