Pöytyällä vuonna 2015 käynnistynyt yhtenäiskouluhanke on saatu päätökseen ja lienee korkea aika pohtia, mitä uudistuksella on saavutettu. Hulpeat koulut ovat pystyssä, mutta mikä on opetuksen tila niissä? Sivistystoimi vie kunnan budjetista nykyisellään noin 65 prosenttia. Sen pitäisi olla myös vähintään 65 prosenttia kunnan hyvinvoinnista ja vetovoimasta.
Suurimmat huolet yhtenäiskouluhanketta valmisteltaessa olivat kylien näivettyminen sekä valinnaisainetarjonta. Opetuksen kustannuksiin luvattiin miljoona euroa säästöä, joka oli iso porkkana investoinneille.*) Todettakoon, että Auvaisissa tontit ovat yhä myymättä, eikä tilanne taajamissa ole juuri kaksisempi. Vaikutuksia veto- tai pitovoimaan tulee analysoida. Opetuksen tila on kuitenkin se, mistä eniten olen huolissani sivistyslautakunnan jäsenenä.
Toukokuussa paljastui yllättäen, ettei Elisenvaaran tai Riihikosken yhtenäiskouluissa ala lainkaan kolmatta eli B2-kieltä valinnaisaineena ensi syksynä. Vastoin puhuttua kielten tarjonta valinnaisaineena oli hyvin pientä ja kielten valinta sitäkin vähäisempää. Samaan aikaan Aurassa B2-kielinä alkavat saksa, ranska ja espanja. Pöytyä on siis kunta, jossa lukioon lähdetään siis reippaasti takamatkalta ilman tasavertaisia valmiuksia kielten opiskeluun. Vaan mihin lukioon?
Tänä keväänä Kosken kunnan maineikkaasta lukiosta kirjoitti ylioppilaaksi 35 abiturienttia ja Elisenvaarasta 26. Koskelta kirjoitti kuusinkertainen määrä abiturientteja suhteessa kunnan väkilukuun. Koskella lukion eteen on tehty pitkäjänteisesti töitä ja mahdollistettu jokaisen edellytykset opiskeluun. Sijainti 9-tien varressa ei palvele yläneläisiä, mutta se mahdollistaisi Turku–Aura–Loimaa -akselilta opiskelun Pöytyällä. Lukion kasvu vaatisi kuitenkin joustavaa ja innostavaa asennetta sekä markkinointia ja vetovoimatekijöitä, kuten erikoistumista.
Eniten tästä kehityshankkeesta ovat kärsineet ja väliin pudonneet 2010 syntyneet lapset, jotka on ilmoitettu varhaiskasvatukseen vuonna 2015 tietämättä, missä koulupiirien rajat kulkevat ja kouluun 2017 tietämättä, mikä koulu säilyy ja koska uuteen muutetaan. Läpi ala-asteen he ovat Riihikoskella kärsineet epäsäännöllisesti alkavista ja pitkiksi venyvistä koulupäivistä, sillä kouluun ei mahduta. Nyt seuraavaksi he aloittavat 8. luokan ilman mahdollisuutta kieliopintoihin, joiden kehittämiseen panostaminen on unohtunut tai vähintään räikeästi myöhästynyt. Se tuntuu äärimmäisen epäinhimilliseltä ja eriarvoiselta kohtelulta.
Jokainen ison investointihankkeen läpikäynyt tietää, miten avainhenkilöiden työpanos hankkeeseen on pois ydintehtävistä. Hankkeen on täytynyt olla äärimmäisen vaativa koulujen henkilökunnalle. Kyrön vanhempainyhdistys esitti aiheesta perustellun huolensa (AVL 29.9.2020), joka sitten vaiettiin. Hankkeen lopputuloksena uudet 25 miljoonan euron rakennukset ja kallis audiovisuaalinen tekniikka eivät ole mitään itseisarvoja, jos niiden sisällä sitten puolitetaan pyyhkekumeja, eikä kouluilla ole tarpeeksi resursseja opetukseen. Meidän on panostettava seinien lisäksi myös ihmisiin.
Pöytyällä sivistyksessä kaikenlainen joustavuus ja inhimillisyys loistavat poissaolollaan. Kaikki on täydellisesti juuri niin kuin pykälät edellyttävät, mutta todellinen kehitystyö ei tapahdu pykäliä ja ohjeistuksia muuttamalla, vaan ihmisiä johtamalla ja heihin panostamalla. Meillä kaikki toimii, mutta mikään ei koskaan järjesty. Tämän tietää jokainen, joka on kipeästi tarvinnut vähänkään poikkeavaa ratkaisua vaikka sitten asiantuntijalausunnoilla perusteltuna. Se ei onnistu. Edes lautakunnasta käsin tätä kulttuuria on vaikea muuttaa.
Onko meillä pelkät vaatteet ilman sitä keisaria? En voi katsoa aitiopaikalta, kun joustamattomuuden kulttuuri tuhoaa hankkeen hedelmät. On aika laatia hankkeesta yhteenveto ja kunnianhimoinen visio tulevasta.
Anna Rauhansuu
neljän peruskouluikäisen lapsen äiti
kunnanvaltuutettu (kok.), sivistyslautakunnan jäsen
*) Suunnitelma perusopetuksen kehittämisen järjestämiseksi Pöytyällä 2015