”Ukkoo Nooaa, ukkoo Nooaa, oolii kuunnoon miiees…” Näin raikui enemmän tai vähemmän vireessä ollut lauluni vuosikymmeniä sitten, kun istuin mammani polkeman polkupyörän lastenistuimella. Istuin oli sellainen vanhanaikainen, raudasta väännetty häkkyrä, ilman pehmusteita, joten jokainen hiekkatien kuoppa täräytti mukavasti ja sai lauluäänen venymään pitkin tienpientareita.
Oli kevät ja aamukasteesta märkä hiekkatie rahisi pyörän renkaissa ja ympäröivistä pelloista nousi kostean maan muheva tuoksu. Ilmassa väreili toivoa valosta ja lämpimistä kesäpäivistä.
Ennen kuvailemaani pyöräretkeä olin jo ehtinyt täyttää pihan pienillä puroilla, jossa kevätauringossa sulavasta lumesta irtoava vesi pääsi virtaamaan esteettä. Samalla bongattu kevään ensimmäinen leskenlehti sai hymyn kasvoille. Kevät, sen valon määrä ja luonnon herääminen lisäävät tarmokkuuttani ja hyvää mieltä.
On tosin yksi keväinen hetki, jota muistelen edelleen pelosta ja inhosta väristen. Se oli joskus 1980-luvulla, kun koulutaksista jäätyäni näin tulvivan ojan reunalla suuren lyllertävän hahmon. Tajusin sen olevan karmivan jättimäisen jyrsijän, piisamirotan.
Silloin olisi kaivattu kännykkää, jotta olisin voinut soittaa kotiin ja ilmoittaa, että edessäni on ylitsepääsemätön este. Olen aina pelännyt jyrsijöitä. Pitkän, piisamin kiertävän lenkin jälkeen pääsin kotiin, mutta sittemmin piisamin kanssa on sovittu, että jatkossa pysytään omilla tonteillamme, niin välit säilyvät.
Kuulun kuitenkin ihmisryhmään, jolle kevät merkitsee vireyttä ja aktiivisuutta. Kaikille se ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. On henkilöitä, joilla kevätaurinko saa mielen apeaksi ja vetämättömäksi, masennuksesta kärsivällä oireet voivat pahentua.
Kevätmasennuksesta kärsivä tarvitsee asianmukaista hoitoa, mutta kevätväsymyksen kourissa kamppaileva voi koettaa selvitä siitä kotikonstein. Iän mukana myös kevätväsymys iskee todennäköisemmin.
Todennäköisyys on nyt toteutunut. Väsyttää jo pelkkä ajatuskin, että pitäisi hinkata auringon paljastamat ikkunat puhtaaksi, alkaa möyhiä puutarhaa kesäkuntoon, sutia terassiin uutta öljyä samalla kun jumppaan itseäni niin kutsuttuun rantakuntoon.
Onnekseni törmäsin toisella kotimaisella kirjoitettuun lausahdukseen, joka vapaasti suomennettuna kuului jokseenkin näin: Tänään en aio tehdä mitään. Tein niin eilenkin, mutta en ehtinyt valmiiksi.
Loppuviikon aion siis jatkaa siitä mihin jäin eilen ja edellisenä päivänä. Etenee se kevät näinkin.
toimituksen avustaja
Heidi Nurminen