METSÄ. Miten metsätalous vaikuttaa ilmastoon, ympäristöön ja vesistöihin? Voiko Suomessa tulevaisuudessa enää harjoittaa taloudellisesti kannattavaa metsätaloutta? Sata vuotta sitten aloitettu ja sotien jälkeen valtiojohtoisesti kiihdytetty metsien ojittaminen tuotti taloudellisesti toivottua tulosta, mutta ilmastokriisi, luontokato ja vesistöjen rehevöityminen pakottavat nyt tarkastelemaan metsiä ja niiden hoitoa uudesta näkökulmasta. Miten metsätaloutta tulisi jatkossa harjoittaa, jotta niin taloudelliset kuin ympäristölliset tavoitteet täyttyisivät?
Suomen metsäkeskuksen metsänhoidon asiantuntija Tatu Viitasaari toteaa, että jotain pitää tehdä, mutta vanhoillekin toimintatavoille on vielä sijaa. Hänen mukaansa Suomessa on edelleen tarve laajan kirjon metsänhoitotoimille. Viitasaari myös uskoo, ettei peliä vielä ole menetetty.
–Edelleen tavoitteena on pystyä harjoittamaan taloudellista metsätaloutta, hän sanoo.
Kestävän ja ekologisen metsätalouden harjoittamisen haasteena on, että esimerkiksi jatkuvan kasvatuksen vesistövaikutuksista on olemassa vasta arvioita.
–Jatkuvan kasvatukseen liittyvä vesistötutkimus on ollut käynnissä verrattain vähän aikaa. Alustavien ja osin mallinnukseen perustuvien tulosten perusteella jatkuva kasvatus vähentää vesistöihin kohdistuvaa kuormitusta, Pyhäjärvi-instituutin asiantuntija Ville Kangasniemi sanoo ja toteaa asian tarkentuvan tutkimustiedon karttuessa.
Kangasniemen mukaan olisi tärkeää päästä kiinni metsistä valuviin ravinteisiin ja kiintoaineisiin jo maastossa.
–Ojissa ja joessa ollaan myöhässä.
JATKUVAN kasvatuksen etuna jaksolliseen kasvatukseen verrattuna on Kangasniemen mukaan haihduttavan puuston määrä ja maanpinnan pysyminen ehyempänä.
–Normaalissa jaksollisessa kasvatuksessa kun puusto on pois, pohjavesi nousee. Jatkuvassa kasvatuksessa metsään jää haihduttavaa puustoa, joka pitää pohjaveden pinnan riittävän alhaalla. Tämä vähentää tai poistaa kunnostusojituksen tarvetta, jolloin vähennetään myös vesistöjä rehevöittävää ravinne- ja kiintoainekuormitusta, Kangasniemi vertaa.
Myös Viitasaari pitää jatkuvaa kasvatusta merkittävänä vaihtoehtona ympäristön kannalta, mutta arvioi, että samanlaista kasvua sillä ei saavuteta kuin avohakkuilla ja mätästyksellä. Parhaat edellytykset jatkuvaan kasvatukseen arvioidaan olevan kohteilla, joissa on valmiiksi eri-ikäistä puustoa.
–Jäljelle jäävää puustoa tuhoutuu aina jonkin verran niin jaksollisen kuin jatkuvan kasvatuksen hakkuissa ja koneenkuljettajakohtaiset erot ovat suuria. Yleisesti voidaan kuitenkin todeta, että korjuu pystytään toteuttamaan niin, että jäljelle jää tarpeeksi kasvatuskelpoisia puuyksilöitä, Viitasaari sanoo.
Metsäkoneen jäljiltä metsään jäävistä painanteista Viitasaari ei ole huolissaan.
–Keväisin ja syksyisin painanteissa seisova vesi ei haittaa puuston kasvua. Ainoastaan kesällä korkealla oleva pinta vaikuttaa puuston kasvuun, mutta kesäisin nämä painanteet kuitenkin yleensä ovat kuivia.
VAIHTELEVAN ja monipuolisen puuston ylläpitämiseksi voidaan käyttää monenlaisia erilaisia hakkuutapoja kuten pienaukkohakkuita. Pienaukolla tarkoitetaan alle 0,3 hehtaarin aluetta, joka hakataan. Pienaukkoja kannattaa Viitasaaren mukaan keskittää sinne, mistä saadaan eniten puuta. Kovin monia yksittäisiä pienaukkoja ei hänen mukaansa ole kannattavaa tehdä.
Suometsissä Viitasaari kehottaa harkitsemaan pehmeää käsittelyä.
–Ennen kuin lähtee ojittamaan, kannattaa miettiä, miksi suometsä kasvaa huonosti ja onko siellä ravinteet kunnossa, Viitasaari kannustaa harkitsemaan tuhkalannoitusta ja toteaa sen olevan kiertotaloutta parhaimmillaan.
–Ennen puhuttiin, että tuhka vaikuttaa 20 vuotta, nyt puhutaan, että 30 vuotta.
Kaiken kaikkiaan metsänomistajien kannattaa ottaa ympäristöasiat ja ilmastonmuutos vakavissaan. Metsä Groupin osaamisen ja markkinoinnin asiantuntija Mikko Kaamanen muistuttaa ilmastonmuutoksen aiheuttavan myös muuttuvia olosuhteita metsään.
–Miten metsä parhaiten selviää muuttuvissa olosuhteissa? Hyvin hoidetut ja terveet puut ovat vahvempia torjumaan uhkia, Kaamanen sanoo.
FAKTA
Metsät peittävät yli 75 prosenttia Suomen maapinta-alasta. Metsämaasta 20,3 miljoonaa hehtaaria on puuntuotantoon soveltuvaa ja 2,6 miljoonaa hehtaaria kitumaata.
Maa- ja metsätalousministeriön mukaan Suomessa on metsä- ja kitumaan kokonaispinta-alasta suojeltuja tai rajoitetussa metsätalouskäytössä 2,9 miljoonaa hehtaaria (12,9 %) ja täysin hakkuiden ulkopuolelle suojeltuja metsiä 2,5 miljoonaa hehtaaria (10,8 %).
WWF:n mukaan Suomen hyvin puuta kasvavista metsistä on suojeltu vain kuusi prosenttia. Avohakkuita WWF pitää isona uhkana metsäluonnolle ja katsoo niiden ajaneen sadat lajit sukupuuton partaalle.
Metsänkäyttöilmoitusten perusteella Suomessa tehtiin vuonna 2023 uudistamishakkuita noin 160 000 hehtaarilla ja jatkuvaan kasvatukseen tähtääviä hakkuita noin 23 000 hehtaarilla.
Suomen metsissä elää yli 20 000 lajia: nisäkkäitä, lintuja, hyönteisiä, kasveja ja sieniä. Näistä lajeista 833 on uhanalaisia.