PÖYTYÄ. Valkoisten pressujen peittämä remonttityömaa on kiehtova näky. Tuttu keltainen Pöytyän puukirkko on piilossa, mutta peitettynäkin kaunis.
–Kyllä tässä käy ihmisiä katsomassa, tämä selvästi kiinnostaa, sanoo remonttityömaan työnjohtaja Elmo Käppi.
Rakentamisessa ja remontoinnissa työturvallisuus on keskeistä. Enää vuosikymmeniin eivät rakentajat, remontoijat ja entisöijät ole työskennelleet kaiteettomilla tellingeillä. Suojapeitteet suojaavat sekä työkohteita ja työntekijöitä säiltä että ohikulkijoita putoavilta työkaluilta ja rakennusmateriaaleilta.
Suojauksilla aloitetaan. Tarkalleen ottaen kattoa peittävä pressu on sääsuojapeite, seinää peittävän ammattitermi on telinepeite.
Seinän suoja, telinepeite, vedetään maasta ylös kirkon korkeuksiin telineille suoraan parimetrisestä rullasta. Katon suoja kootaan ylhäällä telineillä. Katon suojapeite on kuin tilkkutäkki tai palapeli. Se muodostuu noin 50 neliön kokoisista peitteistä, painoa on 34–35 kiloa per pressu. Ne tulevat työmaalle pinoissa, siististi viikattuina. Ylös katon tuntumaan ne nostetaan ajoneuvonosturilla. Siellä telineasentajat asentavat ne käsipelillä kattotuolin muotoisten teräksisten suojaristikoitten päälle.
Telineitten rakentaminen vie aikaa. Pöytyän kirkon ympärille ne pystytettiin kuukaudessa. Peitteiden kiinnitys oli valmis maaliskuun alussa.
Peitteet ovat yllättävänkin kevyitä, mutta kestävät sään myllerrykset ja UV-säteilyn hyvin. Telineet ja peitteet tarkastetaan silmämääräisesti joka päivä. Koko telinekehikko käydään läpi kerran viikossa.
– Jos pienikin vesivuoto havaitaan, se paikataan saman tien.
Paanu, tiili vai pelti
Museoviraston kanta oli, että kirkon kattoon voi laittaa paanun, pellin tai tiilen, koska kaikkia niitä on aikojen saatossa ollut käytössä. Pöytyän seurakunnan talouspäällikkkö Minna Stenroos sanoo, että paanu olisi hieno, mutta paanut ovat kalliita.
Samoin paanukaton huoltaminen olisi tulevaisuudessa yhä vaikeampaa. Jotta se pysyy kunnossa, tervaus on tehtävä koko katolle 10 vuoden välein ja 5 vuoden välein etelänpuoleiselle katolle. Alkuperäinen paanukatto vaihdettiin peltikattoon vuonna 1884 ja pelti savitiileen vuonna 1933.
– Paanukaton tekijät vähenevät jatkuvasti. Jo nyt ei ole kuin muutamia tervaajia olemassa, Stenroos sanoo.
– Suunnittelijat ovat todenneet tiilien kestävän vielä sata vuotta eteenpäin, jolloin tämä oli kestävin ratkaisu kokonaisuudessaan. Ja myös nätti.
Remontin kustannuslaskelman mukaan tiilien huolto ja asentaminen takaisin ei nosta kokonaiskustannuksia kuin nimellisesti.
Fakta
Kattoa suojaava sääsuojapeite:
100-prosenttista polyesteriä
neliöpaino 680 g/m2
yhden pressun paino 35–50 kg
koko noin 20 m x 2,5 m
kiinnitys kattotuolin näköisten sääsuojaristikoiden kiskoihin
Seiniä suojaava telinepeite:
muoviverkolle kolminkertaisena laminoitua PE-muovia
neliöpaino 170 g/m2
yhden rullan (50 m) paino 24–28 kg
käytännössä kertakäyttoistä peitettä
kiinnitetään telineisiin kiinnitysnauhoilla
Kommentti: Peitetty kutsuu katsomaan
On se hieno. Sitä on ihan pakko katsoa: paketoitu kirkko on kaunis. Peitettynä kirkosta on tullut näkyvämpi, se vetää katsetta puoleensa.
Ajattelen heti, että valtavista paketointiteoksistaan tunnetun taitelijapari Christon ja Jeanne-Clauden työhuoneen laatikosta on löytynyt suunnitelma Pöytyän kirkon paketoimisesta.
Christo ja Jeanne-Claude paketoivat ensin pieniä esineitä, kuten tynnyreitä, karttapalloja, pöytiä ja nojatuoleja. Paketit suurenivat 1960-luvulla. Monet muistavat valkoiseen käärityt Riemukaaren Pariisissa ja Berliinin Valtiopäivätalon. Tai 39 kilometriä pitkän viisimetrisen kangasaidan Kaliforniassa. Tai 11 pinkillä kankaalla paketoitua saarta Miamissa. Lumoavia näkyjä.
Töillään taiteilijapari kritisoi jatkuvan ja kasvavan kuluttamisen yhteiskuntaa. Kirkon paketointi ei ole heiltä lähtöisin, mutta christolaisena ajatuksena hyvä. Pöytyän kirkko on yli 230-vuotias, sitä korjataan ja entisöidään. Materiaalinen rakennus, ei nopeaa kulutustavaraa.
Taina Saarinen
