Tokihan kuntalaisia harmittaa, jos viranhaltijat eivät ole tavoitettavissa, kun heitä kipeimmin kaipaa. Mielipiteenmuodostukseen vaikuttanee kotiseuturomanttinen ajatus, jonka mukaan elinvoimaisen kunnan kasvatit päätyvät oman kotikontunsa työpaikkoihin. Näin ollen vaikkapa kunnan talonmies, opettaja tai insinööri on kaikille ennestään tuttu ja aina tavoitettavissa.
Kun väki vähenee maaseudulta, pätevien työntekijöiden rekrytointi käy entistä vaikeammaksi. Tällaisessa tilanteessa etätöistä luopuminen ei ole viisasta. Sen sijaan työnantajien kannattaa hioa menetelmiä ja sääntöjä, jotka mahdollistavat etätyöskentelyn tarvittaessa. Korona-aikana tutustuttiin digitalisaation suomiin mahdollisuuksiin tehdä etenkin tieto- ja asiantuntijatöitä kotoa käsin.
Työterveyslaitoksen mukaan tuolloin opittiin, että etätyö edellyttää työntekijän ja työnantajan välistä luottamusta, yhteistä suunnittelua, sopimista sekä työntekijän itsenäisen työskentelyn tukemista. Monilla työpaikoilla jouduttiin ennen pitkää toteamaan, että edellä mainittujen asioiden vieminen käytäntöön vaatii runsaasti ponnisteluja.
Vaivaa kannattaa kuitenkin nähdä. Kun etätyökäytännöt toimivat, ne tuovat ajallista ja rahallista säästöä työmatkoihin, helpottavat keskittymistä vaativaan työtehtävään ja edesauttavat työn sekä perhe-elämän yhteensovittamista. Nämä kaikki ovat merkittäviä vetovoimatekijöitä, kun vaikkapa Turun seudulla asuva puntaroi tulevansa töihin Auranmaalle.
Erittäin totta, etätyömahdollisuus on myös kilpailuetu, jonka valtaosa työnantajista mahdollistavat. Jos pienet kunnat eivät tätä mahdollista asiantuntijatyössä, valuu maaseutukunnissa asuvia koulutettuja työntekijöitä entisestään isompiin keskuksiin – myös kaupungeista on vaikea rekrytoida koulutettua työvoimaa maaseutukuntiin, jos työskentelyolosuhteet eivät vastaa nykypäivää.
Toki etätyökäytännöt pitää olla kunnossa, mutta selvää on, että nykypäivän tietotyön tekeminen onnistuu pääosin fyysisestä paikasta riippumatta.
Kommenttien lisääminen on estetty.