Oi, mikä kriisien suma. Puolitoista viikkoa sitten oli kuumottavat tunnelmat: kuntatalous ajautui kriisiin valtiovarainministeriön ilmoitettua leikkaavansa roimasti valtionosuuksia, Loimaa ajautui putkirikon myötä vesikriisiin ja sukulaistytölle tuli kriisi, kun silmukka putosi sukkapuikolta. Samanaikaisesti podettiin ikäkriisiä ja ilmastokriisiä… Ja hyvinvointialueen talous – se vasta kriisissä olikin.
Seurasin mielenkiinnolla, miten Loimaalla selviydytään vesikriisin kriisiviestinnästä. Oikein hyvinhän se sujui, paitsi että sosiaalisen median mukaan vedenkeittokehotuksesta kerrottiin aivan liian myöhään, ihan väärissä kanavissa ja täysin väärällä tavalla. Ilmeisesti vesilaitoksen olisi pitänyt käydä ilmoittamassa asiasta erikseen jokaisen kotiovella – ja mielellään vesikanisterin ja kukkapuskan kera.
Itseäni kummastuttaa kasvava ihmisjoukko, joka välttelee ikäviä uutisia: se porukka ei ole kuullut muun muassa vesikriisistä halaistua sanaa vieläkään. Ja kaiken kukkuraksi Suomen valtakunnan rajojen ulkopuolella asuu suurin piirtein kahdeksan miljardia ihmistä, jotka eivät ole koskaan kuulleet edes Loimaasta.
Joku onneton meni vesikriisin aikaan kysymään facebook-ryhmässä, ”voiko koneessa pestä pyykkiä”, mihin vääräleuka vastasi välittömästi: ”kysy lentoemännältä”.
Tosin ehkä ei kuitenkaan kannata kysyä. Lentoemännät ovat nimittäin pitkälti kriisissä, sillä lentoyhtiöt ovat kriisissä; kiitos ilmastokriisin.
Vaan mahdetaanko kriisi-sanaa käyttää jo liian heppoisin perustein? Kriisi ei enää riitä; tarvitaan kriisimpi ja kriisein. Välillä sekin helpottaa, että vaihtaa kriisin ensimmäisen i-kirjaimen tilalle e:n – eli tulee ihan kreisi. Crazy on englantia ja tarkoittaa hullua…. mistä juolahtikin mieleeni, että myös mielenterveyspalvelut ovat kriisissä.
Vaan on sitä jotain kriisejä tullut joskus ratkottuakin. Sukulaistytön kriisi selvisi sillä, että karkuun lähteneen silmukan reittiä seurattiin neljä kierrosta taaksepäin, sitten siitä otettiin kiinni ja neulottiin karkulaisella ensin oikea silmukka, sitten nurja, sitten oikea ja vielä kerran nurja. Metodia voi kokeilla myös moniin muihin kriiseihin: ota ihan rauhassa, katso taaksepäin ja… opettele kutomaan.
Oho! Huomasinpa juuri harjoittaneeni kriisiviestintää: tulin kirjoittaneeksi kriiseistä viestintävälineessä. En tiedä oliko tästä kenellekään kriisiytyneelle mitään hyötyä, mutta voin kuitenkin lohduttaa teitä: ei parane potea luopumisen tuskaa mistään kriisistään, sillä aina tulee uusia menneiden tilalle.
tuottaja
Sirpa Virtanen
sirpa.virtanen@avl.fi