Pöytyällä selvitetään parhaillaan, voisiko nuorisotilojen aukioloaikoja laajentaa yhteistyössä kolmannen sektorin eli käytännössä yhdistysten kanssa. Pohdintaa alettiin käydä sen jälkeen, kun esiin nousi ajatus omatoiminuorisotilasta. Omatoimikirjastojen kanssa on ollut ongelmia ja todennäköisesti niitä olisi myös omatoiminuorisotiloissa. Onkin hyvä, ettei omatoiminuorisotiloja ryhdytty kokeilemaan.
Sen sijaan ajatus siitä, että yhdistykset voisivat toimia valvojina nuorisotiloissa on hyvä. Jos halukkaita vapaaehtoisia löytyy, nuorisotilojen aukioloaikoja on mahdollisuus laajentaa huomattavastikin. Kaavailtu kymmenen euron tuntikorvaus per henki on kunnalle kohtuullinen, mutta yhdistyksille järjestely voisi olla myös rahanhankintakeinona tuntuva.
Kuntien ja kolmannen sektorin yhteistyöstä puhutaan paljon. Siinä onkin paljon kehittämisen varaa. Erinomaista on sekin, että Pöytyällä on paneuduttu siihen, miten nuorison palveluja voitaisiin parantaa. Varsinkin talvisin on tärkeää, että nuorisolla on mahdollisuus kokoontua järkevissä sisätiloissa.
Yksi maaseudun suurimmista ongelmista on väen väheneminen. Maaseudun elinvoiman kannalta on elintärkeää, että nuoret kokevat kotiseutunsa paikaksi, joka ottaa heidät huomioon. Tämä varmasti vaikuttaa siihen, jäävätkö nuoret aikuistuttuaan kotiseudulle asumaan vai kenties muuttavat muualle.
Vetovoiman lisäksi maaseudulla on pidettävä huolta myös pitovoimasta.